Jouluisia tunnelmia

Ompelukoneet kiinni jouluksi, olin päättänyt. Ja toistaiseksi sujuu vielä hyvin ilman vieroitusoireita. Sen verran hässäkkää ja kiirettä on pitänyt legojen ja muiden lahjojen kokoamisessa ja leikkimisessä.

Aatto sujui hienosti vanhemmillani, joulupukkikin käväisi ovella. Ei kerennyt pidemmälle. Olimme kyllä kirjoittaneet siitä asiasta, että jos joulupukki kerkeäisi Kreetalle asti tänä vuonna. Tämä siksi, että tapasimme viime kesänä tytön, joka ei ole ikinä pukkia nähnyt ja papukaija koki sen tosi ihmeellisenä asiana.

Joulupukki oli selvästi kuunnellut lasten toiveita, sillä ilmeet olivat innostuneet ja tunnelma suorastaan villi, kun paketit avattiin. Meille vanhemmillekkin pukki toi juuri hyvät.

Välillä piti hieman levätä, että jaksaa. Ruoka oli taas loistavaa, kiitos äitini.

Illalla myöhään, perinteen mukaan, kävimme Malmin hautausmaalla mummon haudalla. Öinen hautausmaa käynti kaiken syömisen, lahjarumban ja yleisen hälinän päätteeki on ihana , rauhoittava ja puhdistava. Sytytämme aina myös pari kynttilää muualla oleville läheisille, Kreikan mummoille sekä äidinäidille, ja muille jo pois lähteneille. Kotona olimme puolenyön jälkeen. Iltapuurojen ja pesujen kautta lapset sänkyyn ja meille vanhemmille omaa aikaa:)

Porvoossa kävimme myös perinteisellä jouluretkellä jo ennen aattoa. Siellä on ihana joulutunnelma, jota saa hakemalla hakea täältä Helsingistä.

 

 Hyvää joulua kaikille, Kala Xristougenna kai Xronia Polla!

Ja lisää villaa..

Villahousujen muodossa. Papukaija, apinan poikanen ja ukko-kulta saivat jokainen omat merinovillaiset välihousut. Papukaija lisäksi kypärämyssyn vanhan kutistuneen tilalle. Majapuun ihana villa on pehmeää ja lämmintä. Nyt vain odottelemaan niitä villahousukelejä:)

Papukaijan piirustukset

Papukaija on kova poika piirtämään. Niinpä halusin hänelle tietysti paidan, jossa on hänen omia kuvia. En kuitenkaan valinnut tavaksi kankaan painantaa tai kangastusseja tai liituja, vaan päätin jäljentää muutaman parhaan papukaijan taideteoksen taas silitysarkeille ja silittää ne paidalle.

No täytyy sanoa, että homma oli kova, jos ei suorastaan paskamainen. Mutta tulos on aika veikeä. Tai ihana.

Paidalla komeilevat suloisessa sekamelskassa muumitalo, big ben, kreikkalainen kirkko, kummitus, majakka, kala, pari venettä ja kapteeni. Koko kylä siis:)

Me like:)

Pacmanin paluu

Olipa vaikea keksiä synttärilahjaa veikalle. Mietin ja mietin. Kunnes välähti. Velipoika voisi haluta siskokullan omin kätösin tekemän t-paidan.

Tässä se on. Tosin toimitus onnistui jouluksi, eikä suinkaan lokakuun synttäreille:)

 Varsinainen murheenkryyni oli tämä tuotos, tuntui että kaikki saumat on ommeltu ja purettu useaan kertaan, kauluksen kantti 4 kertaan kun se tuntui aina vaan liian pieneltä. Mutta nyt on vihdoin valmis. Eikä yhtään liian myöhään, näin aatonaattoa edeltävänä iltana

Aika söpösöpö niinkuin pikku apina aina sanoo. Mr Pacmanin paluu silityskalvoilla:)

Naapuruston ompelukerho eli..

...miten saimme kulumaan 10 tuntia kerhohuoneella?

Helposti. Hyvää seuraa, eväitä, ja ompelukoneet. Tässäpä muutama valmistunut juttu lauantailta. Lasten paratiisi vaatteet jo esittelinkin.

Siiri ja myyry hyppäsivät papukaijan paitaan ja pikkuapinan mekkoon.

 Papukaijalle ja samanlainen kummipojalleni. Nämä olivat melkein valmiita jo, kun ompelimme kertsillä, vain kantit sain aikaan sielllä:)

Mäyräkoiramekko. Suunnittelen purkausoperatiota,koska toinen kylki on 3 milliä pidempi kuin toinen ja se ottaa pahasti silmään. Luultavasti en kuitenkaan viitsi jos apinatytön päällä virhe ei näy näin pahasti:)

 Ukkokullalle olohousut. Edelliset tein omista 70-luvun lakanoista, kun piti miettiä kaavoja. Valmiita kaavoja kun en löytänyt, joten nämä on muokattu omista leggari-kaavoistani. Jotka nekin muokattu jostain muualta:)

 Muutakin tuli ommeltua, mutta ne sitten omissa postauksissaan:)

Voikukkia

Tämä tunika oli tosi pitkään ompelulistalla. Idea kuvaankin oli kauan muhinut mielessä.  Joten vihdoinkin parin kuukauden odottelun jälkeen sain ommeltua tämän. Kyseessä on tummanharmaa joustocollege mekko-tunika. Kaava on taas Ottobren uusimmasta lehdestä Autumn Mood pidennettynä ja helman pussituksella.

Eteen olen tehnyt silityskalvoilla voikukkia, niitä jo kukkineita. Muutaman "laskuvarjon" laitoin ylös melkein olkapäälle.

 Väreinä on musta ja valkoinen glitter sekä valkoinen samettipintainen kalvo. Oli kohtuu kova homma leikata tuota kuviota, pieniä kukan osia.

 Tästä tuli kuitenkin ihana. Ihan mahtava. Nähtäväksi jää miten kalvot kestävät:) Toivottavasti hyvin. Ja jos irtoilevat, aina voi laittaa uudet tilalle, eikö?

paratiisin taikaa

Ihana Verson puodin paratiisi siis kotiutui meille jo jokin hetki sitten. Kaiken muun kiireen alla ei ole ollut aikaa sitä mitenkään työstää. Kunnes viime lauantaina vihdoin koitti odotettu päivä: Naapuruston ompelulanit. Olimme varanneet kerhohuoneen ja kutsuneet  porukkaa mukaan. Siis minä ja rakas naapurini. Aamusella käväsimme vielä Eurokankaassa viimehetken ostoksilla ja kaupassa eväitä hankkimassa.

Klo 14 maissa se sitten alkoi. Olin raahannut koneet, leikatut kankaat, langat, muun ompelutilpehöörin ja eväät kertsille. Myös paratiisin. Siitä tulikin nämä 3 vaatetta:

Kuvat ovat mitä ovat, mutta idean niistä varmaan saa:) Huomenna on päiväkodin joulujuhlat ja näillä mennään. Rakas naapuri on ommellut myös omilleen ja itselleen samasta kankaasta, joten ehkäpä me samistellaan huomenna koko porukalla? Ukko- kullan kanssa en pukisi samanlaista tuulipukua päälle, mutta hyvän ystävän ja rakkaan naapurin kanssa ei ole ongelmia olla yhtä aikaa paratiisissa.


Lisäksi ompelukärpänen oli niin tiukassa että ompelin vielä pari mekkoa, yhden hatun, villahousut, pari paitaa ja toisen tunikan  itselleni. Osa tuli ihan valmiiksi , osa jäi kantteja vaille valmiiksi. Kotio päääsimme vasta klo 23 aikoihin.

IHANAA!!!

Kummityttö ja sen lahja

Toisiksi nuorin kummilapseni täytti 7-v. Lahjatoive esitettiin jo kesäkuussa:

Täytekakku. Tämä oli varmaan enemmän äidin toive kun tytön mutta ei se mitään. Haaste otettiin vastaan. Ihana kummityttönen toivoi hevosia ja kukkia, sisään suklaakakkua, taikinaa ja hilloa. Väreiksi varmistettiin vielä lila, turkoosi ja pinkki.

 
 Tämmöinen siitä sitten tuli. Pikku heppojakin siellä on muutama kukkien seassa.

Kun joulupukki tutin vei...

Kun joulupukki tutin vei...toi hän tulleessaan kaaoksen oivan tähän taloon. Näin on, pikku apina varmaan oppii inhoamaan joulupukkia, joka niin rumasti kaikki tutit ja pullot pikku prinsessalta vei. Edes ihana pinkki pillimuki ja uusi (siis mun oma vanha) vauva nukke punaisessa paketissa (kuten toive oli) auta tässä tuskassa. Ja sitä tuskaa on paljon.

 Viimeiset 3 yötä ollaan pikkuapinan kansa valvottu ja seuraavat päivät jatkuneesama yö ralli . Mutta oli se jo aika. Meidän pieni vauva on nyt iso tyttö, kun lähti tämäkin vauva-statussymbooli mäkeen. Nyyh.


Muoks. Täällä tämä apina edelleen valvoo, vaikka tutti lähti jo 1.12. Ei mene kovin hyvin tämä vieroitus:)

Tumpputehdas

Tänä syksynä olen etsinyt täydellistä pipokaavaa. Tai siis etsinyt sitä oman pään sisältä. Ja pään ympäriltä harjoituskappaleiden muodossa:) Vielä se ei ole täydellinen, mutta käyttökelpoinen. Hyvät valmiit pipokaavat ovat kiven alla ja sopusuhtaisen pipon ompelu on vaikeaa. Aika omituista, kun miettii miten yksinkertaisesta vaatekappaleesta on kyse. Nyt on kuitenkin väännetty peruspipon kaava lapselle ja aikuiselle. Ja ylläri, koko perhe on saanut ainakin yhden pipon/pää.

Lisäksi olen kaavoittanut kaksi myssyä korvaläpillä. Yhden, jossa sauma on keskelle edessä ja takana (alempana hassun näköinen kuva). Toiseen kaavoitin 3 saumaa, taaksi yhden ja kummallekkin sivulle yhden. Kun välillä on niin ihanaa kangasta, ettei sitä saumaa ainakan tuohon eteen halua:) Pikkuapinan pää oli mallinukkena, johon harsin kaavoituskappaletta, harsin, leikkasin, purin, harsin, leikkasin ja purin. Nyt on vihdoin myssy kaavoitettu ja ompeluvaiheessa.


Sitten tumppuihin. Taas otin pikkuapinan koekaniiniksi ja kaavoitin hänen käden avulla pienet fleecevuoriset neuloshanskat- Kun se oli tehty, ompelin vielä 3 paria lisää hanskoja:)
Hanskojen kaavoitus ja leikkuu ei ole ihan helpoimmasta päästä. Jotta saa kaksi erikäden kanskaa, pitää välillä pysähtyä miettimään (ja kyllä, tein myös parin saman käden vuoria kun jarrut eivät toimineet. Siinähän sitten purin koko P*n kiroillen typeryyttäni.

 Eli vierellä on leikatut haskapalat, vuori ja päällinen. Itseasiassa tuo trikoopällinen on osittain jo ommeltukkin kiinni toisiinsa. Ihmeellisen näköisiä paloja:)


Tässä hanska on ommeltu kasaan, vuori, ranteen päälle tuleva resori ja tumpun päällyskangas.

Täsä vielä lopullisessa muodossa muutama. Kaksi pariatui Majapuun heppaneuloksesta, yksi heksagon neuloksesta ja yksi pari Aarrekidin avaruusmatkatrikoosta. Siihen siis tuo korvallinen myssy pariksi. Kaikissa on paksu lime fleece vuorena ja kaksinkertainen resori varmistamassa ettei tumppu heti lennä pikku käsistä pois...