Papukaijan piirustukset

Papukaija on kova poika piirtämään. Niinpä halusin hänelle tietysti paidan, jossa on hänen omia kuvia. En kuitenkaan valinnut tavaksi kankaan painantaa tai kangastusseja tai liituja, vaan päätin jäljentää muutaman parhaan papukaijan taideteoksen taas silitysarkeille ja silittää ne paidalle.

No täytyy sanoa, että homma oli kova, jos ei suorastaan paskamainen. Mutta tulos on aika veikeä. Tai ihana.

Paidalla komeilevat suloisessa sekamelskassa muumitalo, big ben, kreikkalainen kirkko, kummitus, majakka, kala, pari venettä ja kapteeni. Koko kylä siis:)

Me like:)

Pacmanin paluu

Olipa vaikea keksiä synttärilahjaa veikalle. Mietin ja mietin. Kunnes välähti. Velipoika voisi haluta siskokullan omin kätösin tekemän t-paidan.

Tässä se on. Tosin toimitus onnistui jouluksi, eikä suinkaan lokakuun synttäreille:)

 Varsinainen murheenkryyni oli tämä tuotos, tuntui että kaikki saumat on ommeltu ja purettu useaan kertaan, kauluksen kantti 4 kertaan kun se tuntui aina vaan liian pieneltä. Mutta nyt on vihdoin valmis. Eikä yhtään liian myöhään, näin aatonaattoa edeltävänä iltana

Aika söpösöpö niinkuin pikku apina aina sanoo. Mr Pacmanin paluu silityskalvoilla:)

Naapuruston ompelukerho eli..

...miten saimme kulumaan 10 tuntia kerhohuoneella?

Helposti. Hyvää seuraa, eväitä, ja ompelukoneet. Tässäpä muutama valmistunut juttu lauantailta. Lasten paratiisi vaatteet jo esittelinkin.

Siiri ja myyry hyppäsivät papukaijan paitaan ja pikkuapinan mekkoon.

 Papukaijalle ja samanlainen kummipojalleni. Nämä olivat melkein valmiita jo, kun ompelimme kertsillä, vain kantit sain aikaan sielllä:)

Mäyräkoiramekko. Suunnittelen purkausoperatiota,koska toinen kylki on 3 milliä pidempi kuin toinen ja se ottaa pahasti silmään. Luultavasti en kuitenkaan viitsi jos apinatytön päällä virhe ei näy näin pahasti:)

 Ukkokullalle olohousut. Edelliset tein omista 70-luvun lakanoista, kun piti miettiä kaavoja. Valmiita kaavoja kun en löytänyt, joten nämä on muokattu omista leggari-kaavoistani. Jotka nekin muokattu jostain muualta:)

 Muutakin tuli ommeltua, mutta ne sitten omissa postauksissaan:)

Voikukkia

Tämä tunika oli tosi pitkään ompelulistalla. Idea kuvaankin oli kauan muhinut mielessä.  Joten vihdoinkin parin kuukauden odottelun jälkeen sain ommeltua tämän. Kyseessä on tummanharmaa joustocollege mekko-tunika. Kaava on taas Ottobren uusimmasta lehdestä Autumn Mood pidennettynä ja helman pussituksella.

Eteen olen tehnyt silityskalvoilla voikukkia, niitä jo kukkineita. Muutaman "laskuvarjon" laitoin ylös melkein olkapäälle.

 Väreinä on musta ja valkoinen glitter sekä valkoinen samettipintainen kalvo. Oli kohtuu kova homma leikata tuota kuviota, pieniä kukan osia.

 Tästä tuli kuitenkin ihana. Ihan mahtava. Nähtäväksi jää miten kalvot kestävät:) Toivottavasti hyvin. Ja jos irtoilevat, aina voi laittaa uudet tilalle, eikö?

paratiisin taikaa

Ihana Verson puodin paratiisi siis kotiutui meille jo jokin hetki sitten. Kaiken muun kiireen alla ei ole ollut aikaa sitä mitenkään työstää. Kunnes viime lauantaina vihdoin koitti odotettu päivä: Naapuruston ompelulanit. Olimme varanneet kerhohuoneen ja kutsuneet  porukkaa mukaan. Siis minä ja rakas naapurini. Aamusella käväsimme vielä Eurokankaassa viimehetken ostoksilla ja kaupassa eväitä hankkimassa.

Klo 14 maissa se sitten alkoi. Olin raahannut koneet, leikatut kankaat, langat, muun ompelutilpehöörin ja eväät kertsille. Myös paratiisin. Siitä tulikin nämä 3 vaatetta:

Kuvat ovat mitä ovat, mutta idean niistä varmaan saa:) Huomenna on päiväkodin joulujuhlat ja näillä mennään. Rakas naapuri on ommellut myös omilleen ja itselleen samasta kankaasta, joten ehkäpä me samistellaan huomenna koko porukalla? Ukko- kullan kanssa en pukisi samanlaista tuulipukua päälle, mutta hyvän ystävän ja rakkaan naapurin kanssa ei ole ongelmia olla yhtä aikaa paratiisissa.


Lisäksi ompelukärpänen oli niin tiukassa että ompelin vielä pari mekkoa, yhden hatun, villahousut, pari paitaa ja toisen tunikan  itselleni. Osa tuli ihan valmiiksi , osa jäi kantteja vaille valmiiksi. Kotio päääsimme vasta klo 23 aikoihin.

IHANAA!!!

Kummityttö ja sen lahja

Toisiksi nuorin kummilapseni täytti 7-v. Lahjatoive esitettiin jo kesäkuussa:

Täytekakku. Tämä oli varmaan enemmän äidin toive kun tytön mutta ei se mitään. Haaste otettiin vastaan. Ihana kummityttönen toivoi hevosia ja kukkia, sisään suklaakakkua, taikinaa ja hilloa. Väreiksi varmistettiin vielä lila, turkoosi ja pinkki.

 
 Tämmöinen siitä sitten tuli. Pikku heppojakin siellä on muutama kukkien seassa.

Kun joulupukki tutin vei...

Kun joulupukki tutin vei...toi hän tulleessaan kaaoksen oivan tähän taloon. Näin on, pikku apina varmaan oppii inhoamaan joulupukkia, joka niin rumasti kaikki tutit ja pullot pikku prinsessalta vei. Edes ihana pinkki pillimuki ja uusi (siis mun oma vanha) vauva nukke punaisessa paketissa (kuten toive oli) auta tässä tuskassa. Ja sitä tuskaa on paljon.

 Viimeiset 3 yötä ollaan pikkuapinan kansa valvottu ja seuraavat päivät jatkuneesama yö ralli . Mutta oli se jo aika. Meidän pieni vauva on nyt iso tyttö, kun lähti tämäkin vauva-statussymbooli mäkeen. Nyyh.


Muoks. Täällä tämä apina edelleen valvoo, vaikka tutti lähti jo 1.12. Ei mene kovin hyvin tämä vieroitus:)