Englanninlakua kesäkoltussa

 PIkkupiltin englannin lakusta on nyt syntynyt vaikka kuinka monta vaatetta. Muun perheen vaatteet ovat aiemmassa postauksessa täällä. Vain pikkuapinan oma pipo on vielä kuvaamatta. Musta trikoopipo Papu-tyyppisellä rusetilla. Aika söpö, mutta jaksaako tuota nyt sitten kuvata:)
 
Viimeinen yritys on oma kesämekkoni. Kaavana on tuttu Summer Basic, eli lyhythihainen, kahden kappaleen paita, jost olen muokannut mekkokaavan. Täsä ei siis ole hihoja erikseen vaan lyhyet hihat ovat suoraan kiinni etu- ja taka- kappaleessa. Kuvasta näkyy vähän huonosti, kun alla on pitkähihainen.

Koska kangasta oi aika hintsusti, piti soveltaa. Eli yläosa on mustaa trikoota ja alaosa lakua. Keskelle olen päälitikannut keltaisen resorirauhan ja rusetin. Uudella koneella hunajakenno tuli nätisti ja sain nauhan suht suoraan:) Jee. ei tarvinnut purkaa!  Kauluksen kanttasin lakulla. Hihan suut kanttasin ensin, mutta leikkasin pois ja käänsin vain. Parempi näin. Helmaan vielä kumppari.

Aika ihana, vai mitä?

Englannin lakua

Pikkupiltistä löytynyt ihana trikoo lakukuviolla hurmasi meidän koko perheen (tai no, ukko-kulta ei innostunut, tavalliseen tapaansa). Kangasta kotiutui 2,4 metriä meille ja se on käytetty viimeiseen tilkkuun asti. Ensin mekko mummille, (Kyllä, äitini tilasi ensimmäistä kertaa itselleen mekon kätösteni tekeminä, ja paineet ovat hurjat. ), sitten mustaan trikooseen yhdistettynä mekko minulle, paita papukaijalle ja pallohame, t-paita ja rusettipipo pikkuapinalle. Oli pakko laittaa tuota mustaa trikoota mukaan, muuten ei olisi riittänyt enää lapsille. ja heillehän periaatteessa tämän(kin) kankaan tilasin:)

 

Pikku apina pääsi tiskaamaan vielä vaarin kanssa ja musisoimaan mummin kanssa.

 Näistä ompeluista tuli kyllä kivat. Äitikin oli omaansa tyytyväinen, ja tilasi lisää samalla kaavalla kesämekkoja.

Oma mekkoni on vielä vaiheessa. Ompelukone tuntuu vetäytyneen eläkkeelle kesken mekon teon, ja eilen saapunut uusi kone on vielä testaamatta. Mutta hitaasti hyvä tulee, ei ole kiire.

Tyllin huumaa

Syksyillä vannoin ettei enää ikinä. Ei enää ikinä tyllihameita. Siis koskaan. Sellaista johon tulee kymmeniä metrejä saumaa. Siksi suuresti ihmettelen mitä helvettiä mä täällä taas leikkelen kappaleiksi sifonkia, tylliä ja vuorisilkkiä? Voisko joku kertoo?

Tyllitutun ompelu on kyllä syvältä, kolmas kerta siis menossa ja hermot menee. Ensinnäkin tyllin leikkaaminen on vaikeaa. Että saa samanlevyiset kappaleet. Kun se takertuu, tarrautuu, menee vinoon ja sitä ei saa leikattua siististi. Sitten se ompelu. Huoh.

Ensin kerrokset kasaan, eli alimpaan kerrokseen taisi tulla 6,5 x 2 metriä leveää  kaitaletta. Keskikerrokseen 4,5 x 2 metriä ja ylimpään 3x2 metriä. Alin kaitale on kapeampaa kuin ylemmät. Ne ensin yhteen pitkiksi kaitaleiksi. Sitten jokaisen rypytys ja yhdistäminen aina ylempään kerrokseen. ja sama homma toiseen kertaan alushametta varten. Aluskerroksen tein tällä kertaa kyllä sifongista, jota oli hieman mielyttävämpi tehdä. Sitten koko komeus kiinni vuorisilkkiin, kujat, kumpparit tms. Lankojen leikkuu ja -voilaa- hame on valmis. Nopeasti laskettuna tuota saumaa on reippaasti yli 50 metriä. Sitten kun jokaisen sauman joutuu ompelemaan 2-3 kertaa (rypytys, kiinnitys ja siistimissauma, koska se näkyy tyllin läpi) voitte kuvitella kuinka kaasujalkaa jo kramppaa.  Sen lisäksi valmis hame ei ole koskaan, siis KOSKAAN, tasainen, aina se repsottaa jostain. En tajua. En osaa.

Mutta tässä tämä nyt sitten on, valmiina ja onhan se ihan söpö. Vaikkakin ainakin vuoden verran vielä liian iso pikkuapinalle.

(Ja koskaan, koskaan en enää tee tyllihametta, siis en koskan).

Ihana kesämekko

Tekasimpa itsellenikin kesämekon Stoff ja Stillin karusellitrikoosta. Tuli aika nätti:)

Helmassa kumppari ja perhoshihat päärmätty saumurilla pinkillä langalla. <3

Ompelukärpäsen viemää

Ompelukärpänen iski oikein pahasti (pitkän tauon jälkeen). Naapuruston ompelukerho kokoontui taas lauantaina ja oli muuten tosi kivaa. Tässä muutama esimerkki valmistuneista. Kaikkea en ole vielä kuvannut, joten aiheesta jatketaan toisessa postauksessa.

Pikkuapinalle hattarakekkeri paita. Tuli hyvä, sopiva ja kaikin puolin söpö. Alunperin tarkoitus oli laittaa myrkynvihreät resorit, tulevaa tyllihametta ajatellen (juu se on jo leikattu, ja ompelun aloitusta työstän jo mielessäni:). Se kuitenkin unohtui, ja paita sai pinkit resorit.

Ihana pinkki Metsolan helistin muotoutui hupparimekoksi. "Aurinkoja" pikkuapina tuumasi ja nappasi mekon heti päälleen .

Papukaija sai keltaisen bambi-teepparin (mikä ihana kangas, kiitos vain eräälle tutulle, joka tätä pätkän myi. Metsolan unelman pehmeä trikoo:) ja Verson puodin karkkicollege byysat.

Housut ovat aika kapeaa mallia, pitkillä resoreilla. Hauskan näköiset hoikkeliinilla, ja varmasti mukavat.

 

Pikkuapinalle vielä toinen hupparimekko velourista. Emelin ja Neenuskan ihana appelsiini kangas on suloista. Mekko on vielä sovittamatta, helmaan on jätetty aukko kumpparia varten. Täytyy sitten sovittaessa katsoa, tehdäänkö tästä pussihelmainen vai ei.

Lisäksi ompelin "laneilla" pari muutakin vaatetta ja viimeaikoina myös. Niistä lisää myöhemmin.

Kloorikokeilua

Olen jo jonkun aikaan ihaillut klooritekniikalla tehtyjä kuvia, siis kankaaseen. Halu testata on ollut kova, mutta uskallus ja aika ei ole riittänyt.

Nyt kuitenkin reipastuin ja tein ensimmäisen kokeilun. Ok, ei mennyt kuin strömssössä, mutta ihan siedettävä tuli. Ensi kerralla (kyllä, varmasti tulee ensi kerta ja useampikin -tämä oli koukuttavaa) osaan varoa tiettyjä juttuja.

Testi tehtiin Tritekstistä ostetulle puuvillacollegelle, joka on maannut jo kuukausia kaapissa. Papukaija tämän kankaan itselleen valitsi silloin joskus syksyllä, mutta ilkeä äiti on jättänyt kankaan kaappiin kun inspiraatiota ei ole tullut (oikeesti, rumanvihreä joustamaton college, mitä siitä sitten voisi tehdä...?)

Nyt kaivoin kankaan kaapista, leikkasin kontaktimuovista sabluunan ja räiskin  klooria päälle.

Tuloksena on Lego Chima Lavallin kuva, jonka papukaijakin hyväksyi!

Onneksi sattui ompelutarvikkeissa olemaan vielä vihreä kangastussi, niin sain nuo kloorivalumat paikattua ja viivoja vahvistettua  (kyllä, ensikerralla osaan roiskia kloorin paremmin:)

Niin ja jos joku ihmettelee tuota pallukkaa tuossa Lavallin alapuolella, niin voin kertoa että se on Chi.. Chima maailman taikakalu, jota kaikki heimot tavoittelevat. Jotain sitä äitikin pakosti oppii, kun talossa on kohta 7-vuotias pikkusälli:)

Kaavana on viimeisestä Ottobrestä Relaxed Fit reippaasti kavennettuna yläosasta. Ja Lavall kurkistelee tuolta lahkeesta. Ihan ei mennyt nappiin, kun ideat kuvan parantamiseksi loppuivat, joten tämä on nyt sitten näin.

Luulen, että papukaija on kuitenkin tyytyväinen:) Ukkokultakin tykkäsi ja tilasi jo itselleen mustasta trikoosat tehdyn paidan, johon minun pitää valkaista vanhan Porschen kuva. Että silleen.

Pikkuapinan kevätmekkoja

Pikkuapina on kova kinuamaan uusia vaatteita. Vaikka ikää on reippaasti alle 3, on neidillä jo selvät sävelet, että äiti ompelee ja mummo kutoo. Melkein joka kerta mummolan kyläreissulla apina käy lävitse mummin lankalaatikon ja valitsee itselleen úusia sukka- ja tumppulankoja.

"Voi kiitos mummi, kun kudoit punaiset villasukat, voi kiitos. Voitko kutoa vielä punaiset lapaset?" kuului viimeksi neidin suusta. Ja mummihan kutoo, kuka voisi vastustaa niin suoraan sydämestä tulevaa kiitosta ja vilpitöntä riemua uusista sukista .

Myös äidin kangaslaarit saavat säännöllisesti pienen vierailun pikkuapinan puolesta. Siinä saavat kyytiä kankaat, langat, pitsit, nauhat ja, paha kyllä, sakset ja nuppineulat. Kun uusi kangaspaketti tupsahtaa postiluukusta, on neidin ensimmäinen kommentti "onko tuo minulle? Haluan äiti uuden mekon". Viimeksi kotiin tulleet rusetti- ja karusellikankaat saivat riemukiljahdukset pienen apinan suusta, ja ennen pesuja ja leikkauksia olivat kankaan nuoren neidin viittoina, peittoina ja kummituspukuna, tietenkin.

Vihdoin sain viimeyönä apinan kevätmekot ommeltua, Ne, mitä tuo on kinunut, jalassa roikkuen. Aika söpöt tulivat, täytyy sanoa.