Kesäretki Porvooseen

Me käymme Porvoossa säännöllisen epäsäännöllisesti päiväretkillä. Yleensä jouluna ja kesällä, välillä syksylläkin. Porvoo on juuri sopivan matkan päässä päiväretkikohteeksi, eikä vanhankaupungin kujilla kirrmailu ole koskaan tylsää. Eilen lähdimme pikkuapinan kanssa retkelle kolmistaan, sillä isoveli oli vielä matkoilla muualla.

Neiti jaksoi hienosti kävellä melkein koko päivän Porvoossa. Vastaan tuli vain muutama maassamakuu-operaatio ja neidin kantaminen lyhyitä matkoja, kun hänen jalat eivät enää kantaneet. Rattaat jäivät kotiin ja se oli keskusteltu nuoren neidin kanssa jo etukäteen (kyllä, meidän 3-v laiskuliini haluaa aina kulkea rattaiden kyydissä joka paikkaan, hyvä ettei pihalla istuisi kärryissä leikkimisen sijaan).
 

Porvoon ihana lelukauppa on jokaisen lapsen unelma. Ja minun. Saisin kulutettua helposti suuren summan rahaa ostamalla nukkekotiin uudet kalusteet, kotileikkiin puisia ruokia, kakkuja jne. Ihania vaaleanpunaisia pahvilaatikoita voisin pinota nurkat täyteen ja suloiset uusvanhat peltilelut suorastaan vaativat pääsyä meille. Mutta ei, tällä kertaa emme ostaneet mitään. Neiti kävi kyllä keinumassa sisällä olevissa keinuissa.

 

Ihan ensimmäiseksi Porvooseen saavuttuamme pikkuapina halusi katsomaan kirkkoa ja kirkkoaukiolle jäätelölle. Vielä oli pienen muistissa Hanian reissun jokailtainen jäätelönsyönti kirkkoaukiolla. Jäätelönsyönnin sijaan käväisimme kahvila Helmessä berliinimunkeilla ja mehulla (nimittäin meidän omituinen lapsemme ei tykkää pitsasta, hampurilaisisa eikä oikein jäätelöstä. Jäätelöä apinalapsi kyllä haluaa aina, mutta kahden nuolaisun jälkeen jää jäätelö sulamaan jollekkin pöydän nurkalle).

 

Ihanaa, että myöhemmin ilma lämpesi niin, että oli melkein kuuma ja villatakit sai kassiin (tosin pikkuapinan takki hukkui jonnekkin Porvoon kujille). Kävimme joenrannassa nurmikolla picknikillä, siellä myös jahdattiin lintuja ja lentokoneita. Matkalla  ihmeteltiin maalattuja kiviä ja keskusteltiin vakavasti siitä, saako äitiä lyödä, jos äiti ei osta legoja.

 

Salaisen tien penkillä. Mystinen pieni polku kulki joen rantaa, melkein jäi huomaamatta, vaikka siinä ihan parkkiksen alapuolella on, ja vuosia sinne parkkeerattu. Ihana pieni ruohikkopolku kulki ruusujen ja muiden kukkien lävitse laiturille

 

 

 Lelumuseo jäi tutkimatta, ensi kerralla sitten se.

Pieni neiti nautti reissusta ja vaikka välillä känkkäränkkä nosti sarviaan, saimme sen nopeasti taltutettua. Ainoa suuri harmi (väsähtämisen lisäksi) oli se, että playmobil kissa oli unohtunut kotiin. 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä!

Yksisarvinen

Olen tainnut moneen kertaan kehua Verson puotia. Pakkohan se on, kun ihanimmat kuosit tulevat sieltä. Hyvänä kakkosen on Majapuu, Viljamin puoti ja muutama muu, mutta aivan erityisen ihanaksi Verson puodin tekee sen omistaja. Niin ihana ja sydämellinen. Ja mieletön ideanikkari.

FB:n ompeluryhmässä oli veivaushaaste, jossa piti kiittää tiettyä kangaskauppaa ompelemalla sen kankaista. MInä innostuin ja varjoveivasin. En oikeaan aikaan, mutta oikeana päivänä kuitenkin. Tässä ne ovat:

 Pikkuapina halusi mekon. Ja paidan ja shortsit ja hameen. Pieni neiti istui  kaikkien kaavalehtien ympäröimänä ja selasi ne kannesta kanteen. Lopulta hän valitsi hameen ja paidan.












 Oma Mekko on autumn mood kaavalla (Ottobre), pienillä perhoshihoilla. Helmassa leveä joustopitsi.

Lopulta vielä äidille mekko. Kangas on tilattu jo äitien päiväksi Majapuulta, mutta vasta nyt sain tilaisuuden sen ommella.

Oodi lomalle

Nimittäin tyttöjen lomalle. Minä ja pikku apina kahdestaan pienen pienessä kalastajakylässä Kreetan etelä-rannalla. Ei autoja, ei meteliä. Ei mitään  muuta kuin ranta, pari tavernaa ja kahvilaa, minimarkettia. Aurinkoa, ruokaa ja pieniä kävelyretkiä. Ihanaa. Pikkuapinan kanssa on varsin mukavaa, sillä hän on vaatimaton, iloinen ja aina valmis touhuihin. Loma ollaan menty hänen ehdoilla. Milloin neiti haluaa uimaan, sinne mennään.  Milloin kävelylle -voltalle- sinne lähdetään. Tänään iltapäivällä pieni halusi kiivetä vuorelle katsomaan kirkkoa. Niin tehtiin (ja huom! vuoren käsitys on vallan erilainen 3-vuotiaalla kuin aikuisella:).

Nyt se kuorsaa tuolla sängyssään, väsyneenä päivän koitoksista.

Se on ihmeellistä, miten erilaisia asioita sitä näkeekään, kun pysähtyy ja antaa lapsen viedä.

"Äiti, miksi tuo mies harjaa seinää maalilla?" (Kylän muurien kalkitsemista). "Äiti , miksi tuo mies pesee rantaa?" (kyllä, näin tapahtui, uusi sora oli saapunut Loutroon ja sitä pestiin makealla vedellä, vaikka meri liplatti siinä sorarannan vierellä). "Äiti, miksi tuo heinäsirkka on kuollut?" jne.

Loputtomia oivalluksia, ihmetyksiä, katseltavaa ja kuunneltavaa.

Muutamia tunnelmia matkalta kahdestaan.

"Äiti, katso tossa on pinkkiä. Miksi?"

"Äiti, mä tanssin tälleen, täällä ulkona. "

"Mennään vuorelle katsomaan kirkkoa."

"Äiti, mä haluan kanssa otta kuvia."

"Äiti, mulla on pairassa syrän ja titi-nalle käsilaukku."

 

Iltavoltalla kylällä. Vastustamaton halu uida äidin kielloista huolimatta. Ei haittaa, aina voi mennä vaihtamaan vaatteet. Pääasia että on hauskaa.

Kakkubloggaus

Niin. kakkuja. Paljon kakkuja. Niitä on hauska leipoa, mutta meillä ne eivät oikein perheen kesken tahdo kulua, joten niitä leivotaan yleensä vain juhliin. Leipominen vaan on aika hauskaa puuhaa ja vielä hauskempaa on tehdä erilaisia koristeita ja kuorrutuksia, testailla uusia reseptejä ja löytää uusia juttuja ja oppia lisää.

Siksipä tässä katsaus viime vuosien kakkuihin. Osa on ihan käsittämätöntä sotkua, osa ihan ok ja pari helmeäkin löytyy joukosta:


Uusin, eli pikku apinan 3-v kakku. Tilauksena oli titi-kakku. Ei mikään mestarillinen suoritus mutta pikku päivänsankari oli aivan innoissaan:)

 Sitten papukaijan tämän vuoden synttärikakku. Jonkinlaista Lego Chima ukkoa tuon oli tarkoitus muistuttaa, mutta yritin oikaista, enkä suunnitellut kuvaa ensin paperille. No lopputulos on aika...mielenkiintoinen:)

Sitten kummitytön synttärilahja. Neitokainen tilasi kakun, jossa on hevosia ja kukkia, liilaa, turkoosia ja mustaa. Tälläinen siitä sitten tuli. Kun oikein tihrustaa, voi nähdä 4 pientä ponia kukkien keskellä:) Tähän testasin Kinuskikissan vadelma-kinuskitäytettä ja se oli kyllä todella hyvää. Yleensä tykkään ihan perinteisestä, eli mansikka-kermavaahto, mutta kokeilujakin on tehty. Lähinnä vadelma-mustikka-valkosuklaa linjalla olen liikkunut kokeiluissa. Ennen tätä vadelma-kinuskitäytettä, en ole löytänyt mitään suuria tunteita herättävää yhdistelmää.

 

 
Sitten papukaijan viimevuotinen kakku. Herra tilasi änkkäri kakun ja sen sitten saikin:)

Ja samaan syssyyn pikkuapinan viimevuotinen. Hello Kitty oli neidin aika lemppari sillä hetkellä.

Papukaijan kakku vuosimallia -12. Ei mikään parhaimpia taidon näytteitä, mutta eipä tuo haitannut:)

Pikku apinan 1-v kakku. Aika söpö:)

Pikku apinan nimiäiskakut, toinen marsipaani kuorrutuksella ja nimellä, toinen syötävällä valokuvaprintillä. Oli todella kuuma päivä ja tuo suklaa-kerma -hyydykekakku ILMAN liivatetta (siinäpä vasta ällöttävää tavaraa, tuo ihme-aine liivate saa kauhun väristykset kulkemaan selkärangassa.) suorastaan suli ja kuva samalla. Hyvää se silti oli. Ja valokuvankin kerkesin napata:)

Ja tästä se kaikki alkoi. Nuori mies halusi junakakun 4 vuotta sitten, ja äiti yritti. Enemmänkin muistuttaa traktoria tai jotain autoa. Vaunu on vege-sedän kakku ja itse auto on tavallinen mansikkakakku. Tämän "fiaskon" jälkeen marssin alan liikkeeseen ja ostin hieman tarvikkeita, muotteja, tyllan, lastoja, muotoiluvälineitä, silikoni alustan, pastavärejä, valkaisija väriä, elintarvikeliimaa, kakkuvuokia, muffini peltejä jne jne. 4 vuoden testailujen jälkeen voisin väittää, että nykyisin kakkujen teko sujuu hieman paremmin jo. Kateellisena ja ihaillen selailen kuitenkin kakkumestareiden blogeja ja mietin, koska oppisin enemmän:)

Ja kerta kiellon päälle. Tämä ei ole varsinaisesti kakku vaan profiterol. Ei siis kuulu kategoriaan, mutta on, ah, niin herkullista. Ja helppoa. Tässä helppo ohje ko. herkun tekoon:

Pirkka kermatäytteisiä tuulihattuja (jos ei tunne suurta tarvetta tehdä itse tuulihatut ja täyttää niitä. Jos itse täyttää voi täytteen kanssa käyttää mielikuvitusta hieman enemmän, esim vaahtokarkki, suklaamousse tai jäätelö voisi tuoda kivaa potkua ko. jälkiruokaan). Lisäksi vatkattua kermaa tai vaniljavaahtoa tai jäätelöä. Päälle sulatettua suklaata,tummaa tai maitosuklaata. Tai oikeastaan yleensä keitän suklaasta ja kermasta kastikkeen.

Sitten vain sekaisin kulhoon ja syömään:)