Kauno

Keväällä ostin palan Metsolan kauno-joustista, ihan tätä ukkelin koulunaloitusta silmällä pitäen. Tälläinen paita siitä nyt sitten tuli:

Papukaija vähän ihmetteli, että mitä nuo koukerot oikein ovat. Ei taida paljon kaunoa nähdä tässä huushollissa:) Paita kuitenkin kelpasi herralle:)

Pikkuapinalle mekkoja

Pikkuapina sai kaksi mekkoa syksyyn. Tarpeeseen nämä tulevatkin, sillä neiti on kesällä venynyt monta senttiä, jalkakin kasvoi melkein 2cm!

Maijat eivät riittäneet koko mekkoon, joten helmaksi laitoin Noshin farkkujerseytä. Ehkä hieman jäykkää tähän. Mustalla vyötärönauhalla, rusetilla ja kaulan kantilla mekkoon tuli kuitenkin ilmettä ja helmakin asettui ihan kivasti. Tykkään!

Ihana perhos-kukka digiprintti trikoo on pehmeää, ihanan tuntuista ja helppo ommella. Neiti sai pussihelmamekon. Eteen ompelin 3 rusettia, ihan kiinni toisiinsa, vinoon tottakai. En jaksanut purkaa kuitenkaan tuota puolen sentin heittoa, kun nuori neiti ei ainakaan siitä välitä:)

 Jollain nuo rusettien rumat kiinnitysompeleet pitää vielä peittää:)

Ihana äidin mussukka tykkää poseerata <3

Pipoja

Viikonloppuna meillä oli pipotehdas. Minusta tuntuu, että kaikki vanhat pipot ovat joko hukassa tai pieniä. Sukelsin siis tilkkulaatikkoon ja leikkelin 6 pipoa.

Yhden itselleni, yhden papukaijalle ja NELJÄ pikkuapinalle. Oma ja papukaijan pipot ovat nyt syksylle hyviä, eli trikoovuorella, päällinen sattuu molemmissa olemaan Verson puodin joustocollegeita. Pikkuapinalle tein kaksi vuoretonta trikoopipoa (toisen vanhasta kesätopistani ja toisen vanhoista trikoo äitiyshousuista. Kätevää kun alareuna oli valmiiksi jo huoliteltu), yhden fleecevuorellisen pepruspipon talvea varten ja yhden korvat suojaavan fleecevuorellisen talvipipon. Neiti ei siis varmaan tarvitse lisää pipoja, mutta omaa ja papukaijan varastoa täytynee vielä kasvattaa.

 

 

 

Ongelmana on kuitenkin sopivien kankaiden puute) Katu-uskottavaa mutta kivaa ekaluokkalaiselle:) Ei löydy kaapista. Pipoa varten en taas raski tilata kalliita kankaita internetistäkään. No on tässä vielä aikaa talven tuloon, joten ongelmakin saanee ratkaisun ajan kanssa.

Siemensämpylät

Aina silloin tällöin iskee leipomisolo meidän perheessä. Ei kauhean usein, mutta kuitenkin. Toissapäivänä pikkuapina halusi leipoa sämpylöitä.  Niistä tuli superherkullisia.

Ohje:

kaurahiutaleita 3-4 dl
kuivahiiva
sokeria, noin 0,5 dl tai hieman vähemmän
suola, mustapippuria
auringonkukansiemeniä noin 1-2 dl
puoli litraa vettä
noin 1 dl oliiviöljyä
vehnäjauhoja sopivasti.
myös raastettu porkkana sopii hyvin, meillä ei vain sattunut olemaan kaapissa yhtään.

Sekoitetaan kaikki yhteen. Lisää jauhoja, taikinan pitää olla  tahmeaa, ei liikaa tinakkaa, mutta ei löysääkään.

Kohota taikinaa, leivo sämpylät. Voit lisätä leivonta vaiheessa hieman öljyä ja jauhoja taikinan päälle, niin se ei tartu niin pahasti käsiin.

Voitele sämpylät vedellä, ripotele seesaminsiemeniä ja auringonkukan siemeniä päälle.
paista 180-200 asteessa kunnes ovat valmiita, noin 20 minuuttia.

Syö rasvan ja juuston kanssa lämpimänä. HERKULLISTA!

Metsäkissat

Meidän metsäkisut. Ihana ihana Pehemiän neulos muuttui äidille ja pojalle samisteluvaatteiksi. Papukaijan paita sai vaalean turkoosit, tai ehkä mintunvihreät, resorit ja äidin tunikamekko sai mustat:) Aika hauska kangas, ja talvea varten lämmin.

Hamstrasin tätä viime kankaiden yöstä, koko kesän se odotteli kaapissa, ja nyt sitten pääsin hommiin. Neulosta on niin kiva ommella, se on helppoa kuin mikä. Kangas luistaa hyvin, mutta ei veny turhia. No ainoastaan oman mekon helmaan katkoin 4 neulaa, kun yritin yhdistää tupla collegea ja neulosta. Lopulta myönsin tappion ja laitoin saumuriin paksumman neulan, ja homma skulasi taas:)

Omaan tunikaan tein kauluksen mustasta collegesta sekä nallemerinovillan jämäkappaleista. Tuli hyvä. Leikkelin kauluksen summamutikassa. Halusin edestä hieman päällekkäin menevän korkeahkon kauluksen, joka laskeutuu kauniisti eteen. Sellaisen myös sain (jihuu, välillä onnaa!).

Pikku-ukon paita on perusraglan. Kaulusta en kantannut, vaan laitoin collegepuseroista tutun tuplaresorin jonka neulasin kaksoisneulalla vielä kaula-aukon reunasta.

Näillä on sitten hyvä samistella syksyllä:)

Muoks: Tässä oman tunikan kaulus vielä kuvina. kaulus on kaula-aukkoa noin 15 cm pidempi, reunat tulee siis päällekkäin edestä.

 Kaulus pystyssä

 Toinen reuna käännettynä alaspäin

Molemmat reunat taitettuna.

Avaruuspaita

Nappasin Käpyseltä pätkän planeettatrikoota, pikku papukaija siitä niin tykkäsi. Kyllähän uusi ekaluokkalainen saa omat vaatekankaansa valita, eikös?:)

Tulos on supersöpö ja suloinen. Helmakin on oikeasti melko suora:)

Siinä se pieni iso poika on matkalla kouluun tokana aamuna. Vähän vielä jännittää vaikka ihan kivaa siellä kuulemma onki:)

Eikö ole ihana kangas?!

Lopuista suiruista ei oikein nuoremmalle vaatetta saanut. Harmittelin sitä itsekseni samalla kun selailin vanhoja Ottobre lehtiä. Sieltä, kas kummaa löytyikin ratkaisu tähän pulmaan:) Harmaa, alunperin isommille tytöille tehty, paita muokkaantui pieneksi avaruusröyhelöpaidaksi:) Suikaleiden alla on mustaa trikoota, etuosan yläreuna avaruustrikoota, kuten suikaleet, ja hihat ja takakappale collegea. Varsin muhkea tästä siis tuli, ja varmasti lämmin talvea varten.

Suikaleet on kyllä leikattu samanlevyisiksi, mutta kummasti taas ommellessa ne muuttuivat ihan erikokoisiksi:) Liidulla piirtelin kohdistusraidat, toivoen parasta, mutta silti ne menivät vähän vinoon. Onneksi se ei tässä mallissa ja kuosissa niin haittaa!

 

 Pikkuapina ei oikein lämmennyt aluksi, kun sovitin puolivalmista tekelettä..

"Mutta äiti, onko tuo poikien paita? Se on sininen? Eikä tytöt tykkää avaruudesta!"

Niinpä niin, näillä kolmevuotiailla on jo aika selvät sävelet...

 No valmiina paitana se nyt sitten kuitenkin kelpaa, ja vaikka ei kelpaisi, sitä käytetään:) voihan siihen sitten yhdistää vaikka PINKIT leggarit, hiuslenksut, kengät ja muut asusteet:)

Minusta tästä tuli söpö, eikä ollenkaan rauhaton, ainakaan livenä, kiitos tummansinisen collegen.

Poirot

Nimittäin Verson puodin. Kun kuulin tästä kuosista, heräsi mielenkiinto.

Mitä ihmettä voisi olla ihanan Christien mukaan nimetty kangas?

Ja sitähän se oli, mitä nimi lupasi. Ilmiselvä Poirot. Katsokaa noita viiksiä! Ihan kuin David Suchet itse, ötökäksi muutettuna. Tätä meille sitten muutti pätkä. Niin paljon rakastan Agatha Christien kirjoja, etten voinut jättää väliin (varsinkin kun pikkuapina huuteli olan yli, "äiti mä haluan ötökkäkangasta").

Onnettomuudeksi onnistuin melkein tuhoamaan kankaan. Esittelempä kuitenkin nämä onnettomat tekeleet. Älkää kurkiko saumoihin, varsinkaan kaulan sisäsaumaan:)

On muuten ollut aika paljon epäonnea viimepäivinä ompeluhommissa. Toivottavasti se nyt lakkaisi. Tai  jos keskittyisin hieman paremmin, ehkö onniksin olisi parempi:)

 Pitsireuna helmassa, framilon kaula-aukossa, rusetti edesä. Siinäpäs se, simppeli, mutta kiva (kuten sanoin, ei kannata tutkailla ompelujälkeä). Kaula-aukon ompelin ja purkasin 4 kertaa. Ihan vain siksi, että viimeinen kaksoisneula tusahti, enkä jaksanut odottaa uuden ostoa. No lopputulos oli kohtuu kamala. Kokeilin paria muutakin vaihtoehtoa, kanttia, pitsikumpparia, ennekuin päätin, että kaksoisneula, olkoonkin Prymin, on hankittava seuraavana aamuna. Onneksi kaula-aukosta ei tullut liian isoa lopulta, vaikka purku ja ompeluhommissa se suurenikin ihan kiitettävästi:)


Pikkuapinan paitaan ei riittäneet enään hihoihin kangasta, joten tein valehihat. Mutta mutta, ne kaipaavat taatusti hieman kaventamista vielä:) Lisäksi illan hämyssä resorin sävy näytti ihan samalta hihojen kanssa. Aamun valo paljasti karusti vääristyneen mielikuvan.

Muuten Christie on kautta-aikojen lempikirjailijoitani. Muutama harvinaisuus minulta puuttuu vielä kirjahyllystä, mutta muuten ne ovat kaikki tallella. Opettelin lukemaan kreikkaa Christien avulla -ostin tutun dekkarin kreikaksi ja aloin tavaamaan:) Kun juoni oli jo valmiiksi tuttu, oli kirjan lukeminen paaljon helpompaa! Suomenkielinen versio kulki rinnalla vaikeita kohtia varten, siitä sai paljon tukea. Suosittelen kaikille uuden kielen opiskelijoille tätä tapaa!