Ja mä en tykkää yhtään neropateista..Enpä

Neropatit  on kuosi. jolle en lämminnyt yhtään sen ilmestyessä. Kas kummaa kuinka opin rakastamaan sitä lyhyessä ajassa ja lopulta siitä tuli pakkomielle. Alkuviikosta sitten vihdoin Itella muisti iloisesti minua. Melkein 2 metriä neropatteja muutti meille.Täydellinen kangas. Mieletön värimaailma ja ihana tunnelma. Kangas kävi pikaisesti pesulla ja tuli "leikkaamoon" jo puolimärkänä:) Niin kiire oli.

4 vaatetta sain leikeltyä. Nyt on kasa tilkkuja jäljellä. Joita en raski viskata pois:) Jos joskus tarvisi vaikka puolikkaan neropatin kuvaa jossain ompeluissa.

 Itselleni leggarit (kiitos vain erään ystävän, joka tartutti "leggarin teko" -kuumeen). Papukaijalle raglanhihainen paita. Toinen hiha on petroolin väristä tähtitrikoota ja toinen hiha musta-valko miniraitaa.  Supersöpö niinkuin papukaijakin. Ihanaa, että tämmöinen iso eskari vielä pukee äitimuorin tekeleitä.

Pikku apina, maimoudaki isänsä kielellä, halusi rusetin. Ei sen väliä mitä vaatetta, mutta rusetti piti saada. Yhden illan arvoin tylli-prinsessa-unelman ja perustunikan välillä, kunnes päädyin prinsessamekkoon, kellohelmalla ja kiinteällä tyllialushameella. No niihin kai loppuu se prinsessamaisuus - resorikantti kaulalla ja pitkät resorit hihoissa eivät ole kovin juhlavia. Ihana mekko kuitenkin. Vyötäröllä vielä punosvyö katkomaan linjaa. Kaavan yläosa perustuu Hoops kaavaan Ottobresta. Erihyvä peruspaita olkarypytyksillä. Kellohelman teko oli yksinkertaista, mutta matemaattista. Kangas ei nimittäin riittänyt täyskelloon ts. symmetriseen puolipalloon x2. Joten perheen insinöörille annettiin tehtävä: Mikä on ellipsin säde pisimmästä kohdasta,  kun lyhimmästä se on 4cm? Laskutoimitus ei tuntunut kovin yksinkertaiselta katsellessa siipan äherrystä. Niinpä nappasin mittanauhan, asettelin sen suunnilleen halutun kokoisen ellipsin muotoon ja mittasin pituuden. Ja tadaa! Vyötärön halkaisia valmis. Siippakin sai laskelmansa valmiiksi ja koska olimme päätynet lähes samaan senttimäärään uskalsin ruveta leikkelemmään helmaa.

Lopuista silpuista ja pikkupaloista sain vielä sen rusetti paidan maimoudakille. Todellista kankaan loppuun asti käyttöä.

Lisäsin vähän musta-valko miniraitaa mukaan ja takakappaleet tein kahdesta osasta, sauma kulkee keskellä selkää, tikkasin sen kuitenkin lätyksi ettei häiritse pienen touhuissa. Tuli tästäkin aika suloinen.

Luudalla lentelemään

Noitamainen mekko joustokollarista. Ei voi muuta sanoa. Luuta käteen ja menoksi. Musta kissa vain puuttuu, mutta muuten olen valmis.

Tarkoitus oli tehdä mekko jonka kanssa voisi pitää kaikkia ihania leggareita joita olen suunnittelen tekeväni. No kaikki oli hyvin kunnes...sovitusvaiheessa silmät menivät kieroon ja napsaisin helmasta 10 senttiä liikaa pois. Kamala tragedia, jota sitten vatvottiin koko ilta miehen kanssa. Hänkin jo huolestuneena kyseli -"mitäs nyt aiot tehdä". Ihanaa kiinnostumista minun elämään.

No lopulta ompelin joustocollegesta helma"resorin" ja mekosta tuli pitkä tunika. Ei missään nimessä tarpeeksi pitkä pidettäväksi ilman housuja tai hametta, kotona voi leggareiden kaveriksi kyllä laittaa.  Mutta eipä haittaa (Muoks. Tänään ulkoilutin itseäni kauppaan tämä päällä kera leggareisen. Hyvin riitti pituus sittenkin).Ihana tästä tuli. Kengurutaskun koristeena on vaaleanpunainen pitsi ja hupun vuorina musta-valkoraitainen trikoo. Kirsikkana kakun päällä on hupun tupsu. Noita ja tonttu yhdistettynä. No niin, eipä haittaa. MINÄ TYKKÄÄN:)

Hattujuhlan huumaa..

Eskarin hattujuhla. Se kauan odotettu tapaaminen koululaisten ja eskareiden kesken. Retki ala-asteelle ja juhlintaa. Lauluja, leikkejä ja olemista. Ihanaa. Paitsi, että papukaijahan ei semmoisista perusta. Liikaa ihmisiä. Liikaa hälyä. Tuntemattomia. Pelottava koulu. Siksipä me emme papukaijalle sitä hehkuttaneetkaan ennenaikoja. 2 päivää aikaisemmin ilmoitin, että perjantaina olisi lähtö eskarikavereiden kanssa koululle. Fine. Ja joku hassu hattu pitäisi olla päässä. Fine. Viestit tuntuivat menevän perille.

-Papukaija, millainen hattu? Pipo? -No ei äiti kun taikurin hattu vihreästä pahvista. Hmm..Asiasta oli selvästi jo puhuttu eskarissa ja papukaijalla suunnitelmat selvät. Ei muuta kuin suuntaamaan Tiimariin. Mukaan tarttui vihreää kartonkia, Angry Birds - tarroja, kettu kohokuvio-tarroja, mansikka-kukka nauhaa ja kimalleliimaa (kyllä meidän papukaija oli varmaan tyttö edellisesä elämässä. Kukat, pinkki ja kaikki tyttömäinen on ennemmän mieleen kuin poikien jutut. Meillä ei ole mitään sotaleikki juttuja, hurjia hahmoja, ninjagoja tms. Legoja toki, mutta ei mitään oikein ärtsyä. Kun papukaijaa ei kiinnosta ja äitikään ei niistä tykkää).

Ketut papukaija valitsi, koska eskariryhmän nimi on Ketut. Aika ovelaa:) Upean hatun poikanen suunnitteli ja toteutti (äidin pienellä avustuksella totta kai:). Tämä on siis taikurin hattu.

Pieni papukaija on alkanut kiinnostumaan piirtämisestä, askartelusta, ompelusta yms käsityöhommista viimeaikoina. Ihan mahtavaa. Sitä on odotettu.

Kesällä hän halusi ommella. Valitsi kankaan ja resorin värin. Päätti, että haluaa t-paidan. Yhdessä leikkasimme kankaan. Papukaija painoi poljinta ja ohjasi parilla sormella ja minä parilla. Papukaija stoppasi ja alotti  käskystä. No hiha ja kaularesoreissa autoin enemmän, se oli vähän vaikeaa. Papukaija kuitenkin paineli kaasua hyvin hitaasti, että saimme ne kiinni:).

 Ompeluinnostus lemahti taas liekkiin viimeviikonloppuna, kun saimme yövieraaksi kaksi ihanaa tyttöä. Varsinkin isompi sisaruksista huokaili kangaskasojeni ja koneiden edessä. joten ommeltavahan se olisi. Kaikki kolme lasta suunnittelivat unikaverit paperille, leikkasivat kaavat, valitsivat kankat tilkkulaatikosta, kiinnittivät tilkkuihin kaavat, leikkasivat. Ja ompelivat ja täyttivät.

Isoin 9-v teki hämähäkin. 7-v teki madon ja papukaija 6-v suunnitteli ja toteutti leppäkertun:) Ihania eikö?

Pikku apinan touhuja

Meillä näyttää pikkuapinan kanssa olevan tosi laadukkaat keskustelut aina näin öisin. "äiti oletko hirviö?" -no en. oletko itse? "äiti olet kakkapöksy hahahaa" -joo kiitos vaan tyttöseni, menes nukkuun.- "en mä pysty, kun mä olen niin hirrrrveän väsynyt" huutelee pikku keijukainen ja tanssii olohuoneen matolla suu täynnä mandariinia. Kello on jo pitkälti yli puolenyön.

 Ja sitä kiukun määrää mitä pieneen ihmiseen voi mahtua (joo mähän en ole ollut lapsena yhtään kiukkuinen. pikku enkeli vain). Tässä kuvassa taas kiukutellaan ja huudetaan. Jostain pienestä syystä. Kuten että puunlehti on väärän värinen. Tai että olisi pitänyt saada keltainen pillimehu punaisen sijaan. Tai jotain.

 Apinan poikanen rrrakastaa vaatteita pienellä 2-vuotiaan tarmolla. Ja äiti rakastaa niitä myös. Sillä seurauksella, että - hups- postista pamahti kotiin ihana pomp de lux paketti. Pelkkää bling blingiä neidille. Eikä yhtään pinkkiä (mitä apinalla olisi aina päällä jos niin saisi päättää- mutta vielä ei onneksi saa:).

Postista saapui myös ihanaa Siiriä ja Myyryä hyvä pala. tässä sitä sitten yhdessä mietitään mitä siitä voisi tehdä.

 Ja siitä syntyi aika paljon. Papukaijalle paita, minulle huppari ja apinalle leggarit ja tunika. Koko kangas on tuhottu ja ah -tätä kun saisi lisää eri väreissä. Ihan parhaimpia kuoseja.

 Pikku apina vielä poseeraa uudessa Aarrekid mekossaan. Mahtavaa rannalle kuosista collegea tuli pikku pätkä myyntiin ja minä haukkana sain kuin sainkin 2 metriä tätä ihanuutta. Nyt on taas lapset ja äiti puettu samaan kankaaseen:) Kunnon tekstiiliperhe täällä.

 Se meidän pikkuapinasta. Siellä se köllöttelee sängyssä ja katselee Viileää Venlaa, pieni toipilas raukka, ei saa unta. Toivottavasti ei papukaija herää yläsängyssä pienen tytön kirkkaaseen lauluääneen. On muuten mahtavaa kuulla kuinka 2-v laulaa, että elämä ei ole hassumpaa. Ja aika huvittavaa kun samasta suusta kuuluu myös chilla chillaaa.

Kun kaikki menee päin...

Kun kaikki menee pieleen. Lapsi sairastuu juuri, kun on paljon ohjelmaa tiedossa. Kun huomaa leikanneensa kankaan kuvio ylösalaisin. Kun on kylmä ja märkä ja harmittaa.

Mitäs silloin tehdään? No kasataan kaikki pehmolelut yläsänkyyn ja leikitään. Kuunnellaan puolenyön jälkeen Fröbelin palikoita You Tubesta epävireisen vaaleanpunaisen (totta kai) ukulelen säestyksellä. Onneksi kankaan kuviokin on sellainen ettei haittaa kamalasti, vaikka on väärinpäin. (ja kaikkeen auttaa kummasti pakkaseen piilotettu Mövenpick paketti. Siitä ei ole kerrottu edes miehelle.)

Eikö muuten ole ihana kerrossänky? Ihana löytö siivouspäivän kirpparikierrokselta puukäpylästä. Onneksi meidän iso eskari,  papukaija vielä mahtuu yläsänkyyn nukkumaan ettei tarvitse vielä ostaa mitään isoa ja modernia.

ommellaan, ommellaan...

Kevään ja kesän aikana on syntynyt monta luomusta, joita en ole tänne päivitellyt. Kun ei ole ollut muka aikaa. Tässä nyt niitä muutama esille. Ompelu on kyllä kiva harrastus, mutta vaatteiden kuvaaminen järkevästi ja nätisti ei ole minun vahvuuksia (siis lainkaan). Joten kuvat ovat mitä sattuu:).

Jostain syystä ei pikkuneidistä ole juuri kuvia vaatteet päällä. Liekö pieni apinanpoikaseni liian nopea ja yhteistyöhaluton. Papukaija sen sijaan esiintyy useassakin kuvassa, ja työntää päänsä myös muiden kuviin-kunnon valokuvahaukka tämä isompi. Kesäilo paita on aika ihana ja papukaijallekkin mieluinen.

 Joustofrotee mekko koristerypytyksillä. Tämä Ottobren Summer basic paitaan pohjautuva kaava on ollut suosittu tässä taloudessa. Olen ommellut saman tyylisiä ja mallisia mekkoja oikein liukuhihnalla koko kesän. Ja frotee, ah, niin ihana materiaali päällä. Ja tärkeintä-se ei kaipaa silitystä!

 Kunkku poika uusissa vaatteissaan. Kesäpojan asu on Verson puodin kunkkufroteeta ja keltaista, jostain tullutta, froteeta. Paita jäi ehkä vähän lyhyeksi, mutta papukaija rakastaa tätä asua.

 Metsolan ja Versonpuodin joustiksista tehty mekko. Tämän palapelin kokoaminen oli aika työlästä mutta lopputulos oli mieluisa. Vyö on letitetty trikoosta ja mekon kankaista.

 Vauvalahja nostalgisesta norsutrikoosta. Kun näin tämän kankaan uudelleen tuotannossa, innostuin kamalasti-minulla on omat 70-lyuvulta peräisin olevat vaatteet- paita ja potkarit - vihreää norsua vielä tallessa, ja molemmilla muksuilla olleet käytössä. Nostalgiaa nostalgiaa...

 Vaihteeksi taas Verson puotia. Ihana sokerihiiri seikkailee tässä slouppari tyylisessä mekossa. Ihana kangas! Harmi ettei tullut hamstrattua tätä enempää. Papukaija sai t-paidan ja apina sai myös pienen pienen sloupparin tästä. Versolla ja Majapuulla on muuten ihanimmat kuosit.

 Jämäpalat käyttöön. Papukaija halusi hihattoman paidan kun vaarillakin on. Ja raidallisen, ja ehdottomasti vinoraitaisen. Takakappale on Verson puodin aurinkoa. Kantit herra valitsi vihreiksi. Shortsit ovat ihanat. Keltaista joustista toisessa lahkeessa. Toinen puntti on edestä aurinkoa ja takaa Metsolan keltapalloa. On muuten veikeet:)

Syyskuu meni lomaillessa. No ei sentään koko kuu. Puolet kuusta makasimme rannalla ja lopun kuun tilasin kankaita ja ompelin. Tässä muutama esimerkki valmistuneista vaatteista.

 Majapuun ötökkäneulos pääsi papukaijan paitaan ja pikkuapinan housuihin. Jämäpaloista ompelin itselleni vielä tumput.

 Rakas ystävä sai vauvan elokuussa (jota en ole vielä nähnyt. Ryhtiliike olisi tarpeellinen tässä asiassa). Vauvalle lahjaksi muutama pikkuvaate. Ja kyllä ne toimitettiin ennen pienen ihmeen syntymistä, ihan varmuuden vuoksi.

 Kesämekkotehdas. Ohjeita löytyi monesta blogista ja joka tyypin kaavakirjasta. Kaava on muokattu siis monesta eri ohjeesta ja taitaa olla aika klassinen kesämekkokaavana. Blogista made for apes olen ajatuksen kesämekkoihini saanut ja kaavana on käytetty pitkälti sieltä saatuja ohjeita, höystettynä muutamalla muulla ohjeella.

 Leggaripaja ohitse. Aarrekidin ihana avaruusmatka muuntui housuiksi papukaijalle ja leggareiksi perheen naisväelle. Lastenhuonekkin näyttää kohtuu siistiltä, joten kuvan kehtaa julkaista (ja edellisen kuvan vaateröykkiöt-no matkalla kaappeihin:).

Majapuun kamomilla heppa on iso rakkauteni. Ehkä siksi etten sitä ole saanut käsiini tilkkuja isompina paloina. Kangashamstereista huudettu pikkupalanen muuttui pipoksi ja hanskoiksi. hanskoissa on vuorina trikoo, pipossa joustis. Molemmissa on välissä vielä villavuori talvea varten. Aika ihkut, eikö?

Ostetaan aikaa..

Niinpä niin. niinhän siinä kävi että aikaa ei riittänyt kirjoitushommiin koko vuonna. Kaikki ylimääräinen aika kului ompelukoneen edessä. ja telkkarin edessä:) ja hiekkalaatikon reunalla ihanan naapurin kanssa. kankaista puhuen. välillä ei ne lapsetkaan olleet mukana siellä hiekkiksellä, vain me kaksi. mutta nyt asiaan. tässäpä nyt yksi uusimmista ompelutöistä. Majapuun ihana jopo taipui huppariksi.

Aika ihana kangas, eikö?