Meinasi tulla paniikki. Tajusin, että on jo melkein huhtikuun loppu ja kesä (no okei okei, pientä liioittelua). Mutta oikeasti, kun katson kalenteria ja mietin ompelulistaa ennen kesää, iskee hiki. Kamala kiire, mitään ei ehdi eikä jaksa. Tai melkein mitään. Monen monta juttua on vielä idean asteella, mutta jotain sentään olen surautellutkin viimeaikoina.
Ensinnäkin. Viljamin Kuokkavieraat. Niin suloinen ja ihana kuosi.
Itselle tein joustocollegesta tunikan tutulla Ottobren Autumn mood- kaavalla ja leikoin lopuista soiroista pipon mustalla trikoovuorella. Musta valkoiset resorit käsissä on koottu palasista. Visio oli vahva ja lopputulos on mieltä lämmittävä:) Musta siis resoria ja valkoinen ohutta joustocollegea. Toimii! Papukaija katseli äitiä aamulla: " -Aika kiva. Toi paita". Pieni mies innostui kovasti kuullessaan, että osa kankaasta on hänelle varattuna. "-Ihanaa äiti" totesi hän (kovin lakonisesti).
Papukaijan shortsit tosin odottelevat leikattuna vielä ompelua.
Pikkuapina taas sai puuvillaisen singoallan samasta kuosista. Reunassa on puuvillapitsi, ricrac - nauhaa sekä pari kierrosta satiininauhaa. Varsin söpö ja tyttömäinen.
Kaava on omasta päästä, inspiraation iskiessa (ts. lapset nukkuivat ja oli aikaa leikata) ei kaavoja jaksanut etsiä. Mutta aika hyvin se taitaa olla apinanpoikasen kokoa. Kauluksen kanssa kipuilin, kääntämällä tai puuvillalla kanttaamalla ei tullut hyvää, joten lopulta, parin purkukerran jälkeen, kanttasin sen framilonin ja kuokkavieras joustocollegen avulla.
Mutta. Se mutta. Aivoihin tallennettavaksi itselleni. Älä ikinä jätä valmista tuotosta olohuoneen lattialle illalla- Jos aiot nukkua pitkään seuraavana aamuna. Todennäköistä on, että Ukko-kulta ja pikkuapina kaatavat Pirjo-tädin mehut (ts. mustaherukkamehut) juuri ommellun ihanuuden päälle. Todennäköisesti he myös jättävät sen ommellun mestariteoksen siihen lattialle odottamaan, että nousen kolmentunnin päästä. Älä myöskään jätä ompelusta saippuoineen lavuaariin ja unohda sitä sinne. Nyt myös selässä on isot tahrat. Kangaspainomustetta. Ilmeisemmin.
Tai ehkä minun ei pidä enää aamuisin nukkua:) Aika mahdotonta, eikö?
No, siperia opettaa ja onneksi tuossa lähinaapurissa on mestaritahranpoistaja (äiti), jos ei näin kotikonstein uutta mekkoa puhtaaksi saada:)
Toinen ihanuus, mikä lähiaikoina löysi perille meille, on tämä ihana ihana jäätelöpallo- kangas. Kun kerran näin kankaan kuvan kangaskirpputorilla, ei se jättäny rauhaan. Jäljitin kangasta jonkun aikaa (mm. hakusanat glass trikå tai ice-cream jersey eivät tuottaneet tulosta, vaan lähinnä ohjasivat minua Jerseyn osavaltion jäätelökioskeille). Onneksi eräs kanssaompelija muisti, että ko. kangasta oli joskus syksyllä myynnissä SY-messuilla Tukholmassa, jossain siinä lähellä ulko-ovea:)
Toinen kaiveli luottokorttikuitteja ja löysi "ehkä firman nimen" ja kolmas linkitti kangaskauppoja, myös sen oikean. Pikkuhiljaa vyyhti aukesi, ja kangas osottautui Happy Fabricin KULGLASS - kankaaksi (oikeasti, eikö se nyt olisi vain voinut olla glass -trikå?) ja onneksi sitä sitten löytyi Lattemaman kaupasta Ruotsista. Suosittelen. Loistavaa asiakaspalvelua, nopea toimitus ja superkauniisti pakattu paketti, pienellä lahjuksella .
Huhuh, vieläkin ihan tärisyttää. Jännittävää tämä arki salapoliisina:)
Eikö tee mieli suorastaan sukeltaa tuonne jäätelön sekaan? Paita on raglan mallinen. Hihat on leikattu kahdesta kaaresta jotka ovat päällekkäin. Kaulus on ensin rypytetty framilonilla ja sitten kantattu samalla jäätelökankalla. Tämän mallinen kaavakin on ollut Ottobressa joskus, mutta minulla ei sitä ollut. Niinpä tutkimalla kuvia ja ihmettelemällä muiden taidonnäytteitä kuvahaulla, facebookissa ja blogeissa, uskaltauduin tekemään omankin ilman oikeaa kavaa. Tuli erittäin hyvä ja kauniisti päällä laskeutuva.
Hiha on suunilleen tälläinen:
Pääliosa on kapeampi kuin alaosa. Ne ovat kuitenkin saman malliset ja kokoiset leveydeltään. Myös kaulanpuoleinen reuna on sama kummassakin, vain siis pituudessa on eroa. Molemmat ommellaan yhtäaikaa (päällekkäin), kiinni etu- ja takakappaleen raglansaumoihin. Sitä ennen ompelin rullapäärmeen alareunoihin. Koska hihan kaulanaukon puoleinen reuna on reippaasti tavallista raglanhihaa leveämpi, rypytin kaulan siis framilonilla normaaliin kokoon, siten että hihojen osuus rypyttyi kunnolla ja etu- ja takakappaleet eivät juurikaan. .
Aiemmin ompelin apinalle 80-luvun tyyliin setin:
Eikö heti ala soida korvissa discohumppa ja silmissä välkkyä discopallon välähdykset? Nelipyöräiset rullaluistimet ja isot kuulokkeet kera kannettavan kasettisoittimen ja vyölaukun?
Myös papukaijan sai omansa 80-luvun huumasta. Salipaitoja, tai oikeastaan kesähihattomia, jotka kuitenkin suojaavat hieman olkapäivä. Niinkuin vaarillakin on:)
Eikös se muuten näytä isolta. Mun 8-vuotias. Ekaluokkalainen. Iso mutta niin pieni.
Onneksi olkoon rakas pieni!
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Kesä lähestyy, kiire on. Korissa odottaa valtava kasa jo leikattuja, kankaita on vinot pinot odottamassa sitä päivää kun aikaa on, ja tänään -voi onneton sentään - tilasin lisää kesäkankaita.
Kesä <3
Ensinnäkin. Viljamin Kuokkavieraat. Niin suloinen ja ihana kuosi.
Itselle tein joustocollegesta tunikan tutulla Ottobren Autumn mood- kaavalla ja leikoin lopuista soiroista pipon mustalla trikoovuorella. Musta valkoiset resorit käsissä on koottu palasista. Visio oli vahva ja lopputulos on mieltä lämmittävä:) Musta siis resoria ja valkoinen ohutta joustocollegea. Toimii! Papukaija katseli äitiä aamulla: " -Aika kiva. Toi paita". Pieni mies innostui kovasti kuullessaan, että osa kankaasta on hänelle varattuna. "-Ihanaa äiti" totesi hän (kovin lakonisesti).
Papukaijan shortsit tosin odottelevat leikattuna vielä ompelua.
Pikkuapina taas sai puuvillaisen singoallan samasta kuosista. Reunassa on puuvillapitsi, ricrac - nauhaa sekä pari kierrosta satiininauhaa. Varsin söpö ja tyttömäinen.
Kaava on omasta päästä, inspiraation iskiessa (ts. lapset nukkuivat ja oli aikaa leikata) ei kaavoja jaksanut etsiä. Mutta aika hyvin se taitaa olla apinanpoikasen kokoa. Kauluksen kanssa kipuilin, kääntämällä tai puuvillalla kanttaamalla ei tullut hyvää, joten lopulta, parin purkukerran jälkeen, kanttasin sen framilonin ja kuokkavieras joustocollegen avulla.
Mutta. Se mutta. Aivoihin tallennettavaksi itselleni. Älä ikinä jätä valmista tuotosta olohuoneen lattialle illalla- Jos aiot nukkua pitkään seuraavana aamuna. Todennäköistä on, että Ukko-kulta ja pikkuapina kaatavat Pirjo-tädin mehut (ts. mustaherukkamehut) juuri ommellun ihanuuden päälle. Todennäköisesti he myös jättävät sen ommellun mestariteoksen siihen lattialle odottamaan, että nousen kolmentunnin päästä. Älä myöskään jätä ompelusta saippuoineen lavuaariin ja unohda sitä sinne. Nyt myös selässä on isot tahrat. Kangaspainomustetta. Ilmeisemmin.
Tai ehkä minun ei pidä enää aamuisin nukkua:) Aika mahdotonta, eikö?
No, siperia opettaa ja onneksi tuossa lähinaapurissa on mestaritahranpoistaja (äiti), jos ei näin kotikonstein uutta mekkoa puhtaaksi saada:)
Toinen ihanuus, mikä lähiaikoina löysi perille meille, on tämä ihana ihana jäätelöpallo- kangas. Kun kerran näin kankaan kuvan kangaskirpputorilla, ei se jättäny rauhaan. Jäljitin kangasta jonkun aikaa (mm. hakusanat glass trikå tai ice-cream jersey eivät tuottaneet tulosta, vaan lähinnä ohjasivat minua Jerseyn osavaltion jäätelökioskeille). Onneksi eräs kanssaompelija muisti, että ko. kangasta oli joskus syksyllä myynnissä SY-messuilla Tukholmassa, jossain siinä lähellä ulko-ovea:)
Toinen kaiveli luottokorttikuitteja ja löysi "ehkä firman nimen" ja kolmas linkitti kangaskauppoja, myös sen oikean. Pikkuhiljaa vyyhti aukesi, ja kangas osottautui Happy Fabricin KULGLASS - kankaaksi (oikeasti, eikö se nyt olisi vain voinut olla glass -trikå?) ja onneksi sitä sitten löytyi Lattemaman kaupasta Ruotsista. Suosittelen. Loistavaa asiakaspalvelua, nopea toimitus ja superkauniisti pakattu paketti, pienellä lahjuksella .
Huhuh, vieläkin ihan tärisyttää. Jännittävää tämä arki salapoliisina:)
Eikö tee mieli suorastaan sukeltaa tuonne jäätelön sekaan? Paita on raglan mallinen. Hihat on leikattu kahdesta kaaresta jotka ovat päällekkäin. Kaulus on ensin rypytetty framilonilla ja sitten kantattu samalla jäätelökankalla. Tämän mallinen kaavakin on ollut Ottobressa joskus, mutta minulla ei sitä ollut. Niinpä tutkimalla kuvia ja ihmettelemällä muiden taidonnäytteitä kuvahaulla, facebookissa ja blogeissa, uskaltauduin tekemään omankin ilman oikeaa kavaa. Tuli erittäin hyvä ja kauniisti päällä laskeutuva.
Hiha on suunilleen tälläinen:
Pääliosa on kapeampi kuin alaosa. Ne ovat kuitenkin saman malliset ja kokoiset leveydeltään. Myös kaulanpuoleinen reuna on sama kummassakin, vain siis pituudessa on eroa. Molemmat ommellaan yhtäaikaa (päällekkäin), kiinni etu- ja takakappaleen raglansaumoihin. Sitä ennen ompelin rullapäärmeen alareunoihin. Koska hihan kaulanaukon puoleinen reuna on reippaasti tavallista raglanhihaa leveämpi, rypytin kaulan siis framilonilla normaaliin kokoon, siten että hihojen osuus rypyttyi kunnolla ja etu- ja takakappaleet eivät juurikaan. .
Aiemmin ompelin apinalle 80-luvun tyyliin setin:
Eikö heti ala soida korvissa discohumppa ja silmissä välkkyä discopallon välähdykset? Nelipyöräiset rullaluistimet ja isot kuulokkeet kera kannettavan kasettisoittimen ja vyölaukun?
Myös papukaijan sai omansa 80-luvun huumasta. Salipaitoja, tai oikeastaan kesähihattomia, jotka kuitenkin suojaavat hieman olkapäivä. Niinkuin vaarillakin on:)
Eikös se muuten näytä isolta. Mun 8-vuotias. Ekaluokkalainen. Iso mutta niin pieni.
Onneksi olkoon rakas pieni!
Kesä lähestyy, kiire on. Korissa odottaa valtava kasa jo leikattuja, kankaita on vinot pinot odottamassa sitä päivää kun aikaa on, ja tänään -voi onneton sentään - tilasin lisää kesäkankaita.
Kesä <3