perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulun leivontaa


Meidän joulupöydässä, siis siinä jälkiruokapöydässä, on jo vuosikymmeniä ollut muutamaa asia. Luumuhöttöä (keitettyä, soseutettua luumua, sitruunamehua tujaus ja kermavaahtoa vatkattuna yhteen. taivaallista!), joulupullaa ja englantilaista hedelmäkakkua, taatelikakkua sekä pähkinäkakkua. Kuivakakkuja siis. Itse rakastan tuota pähkinäversiota, joten siitäpä alempana ohje. Ja suklaata. Valtavat määrät suklaata.



Joulupulla on aika kaukana tavallisen pullataikinan ohjeesta. Eikä se toki ihan samalaista ole valmiina tuotteenakaan. Mutta pulla on munaton, yllättäen. Jos kerron, että se on myös maidoton, ette ehkä usko. Reseptiä lukiessa huomaa, että siihen tulee vain kaksi ruokalusikkaa sokeria. Ja ei, se ei ole virhe, enkä minä tärähtänyt.

Mutta, vannon, tämä on oikeasti niin herkullista. Jostain syystä sitä tulee leivottua vain jouluisin, vaikka se olisikin pelastus monille synttäreille, jossa maidottomia juhlijoita ja kanamuna-allergikkoja riittää. Pullan täytteeksi tulee rasvaa (voita, mergariinia,mitä kukakin haluaa; maidottomana tietysti sopivaa margariinia), sokeria ja mantelia. Tai jotain muuta. Tänävuonna toiseen pellilliseen tuli yllämainittu, toiseen rasvaa, sokeria, pistasipähkinää ja marsipaania. herrrrkullista:) Suklaatakin olen joskus laittanut ukko-kultaa ajatellen.

Ohje siis:
100 g rasvaa
5,5 dl jauhoja
2 rkl sokeria
30 g hiivaa (itse kyllä laitan kuivahiivaa yhden pussillisen.)
1/2 tl suolaa
2 dl vettä (tai maitoa voi toki käyttää halutessa)

nypi rasva ja jauhot sekaisin, Sekoita kylmään veteen sokeri, suola ja hiiva. Lisää neste voi-jauhoseokseen. Alusta taikina tasaiseksi ja kaaviloi se suorakulmaiseksi levyksi. Levitä päälle pehmeää rasvaa, ripottele mantelilastuja/rouhetta/ jauhettua mantelia, kuin vain, ja sokeria. Kääri rullalle, leikkaa n. 2 cm paloja ja laita leivinpaperille tai paperivuokiin.  Kohota lämpimässä noin tunnin, voitele vedellä tai munalla ja paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Tuo on alkuperäinen ohje. Itse en jaksa koskaan noudattaa ohjeita, joten niin en tehnyt nytkään. Ensinnäkin tein kaksinkertaisen taikinan ja sain noin 50 pullaa. Toiseksi vatkasin jauhot ja rasvan yhteen ja heittelin siihen päälle suoraan muut aineet liuoittelematta:) toki vatkasin taikinakoukuilla koko systeemin sitten kasaan:)

Kohotin taikinaa ennen kaavilointia, vaikka ohjeessa ei sitä mainittukkaan. Oikeastaan muistin sen vasta jälkeenpäin, mutta toimi ihan hyvin näinkin. Tosiaan on kuitenkin turha odottaa tavallisen pullataikanna kaltaista kohoamista, sitä ei tapahdu. Mutta mukavan pehmeäksi ja joustavaksi taikina kuitenkin muuttuu.

Puoleen taikinaan siis tein täytteen ohjeen mukaan, laitoin paperivuokiin (muuten mantelit helposti tipahtelevat pois) ja laitoin hetkeksi vielä kohoamaan (mutta en todellakaan enää jaksanut kohottaa tuntia:)

Toiseen puoleen kaulitsemisen jälkeen levitin margariinia, pistaaseja, sokeria ja marsipaania. Mutta vain mielikuvitus on esteenä tässä hommassa. Mitä tahansahan voi laittaa sisään, kunhan itse tykkää.

Voitelin pullat vedellä, koska tiesin laktovege-velipojan tulevan kylään. Muuten olisin kyllä sipaussut kananmunaa kauniin kiillon takia.

Niin herkullista:)



Pähkinäkakun ohje on keittokirjasta, jonka äitini on saanut mummoltani joskus. Kirja on jostain vuosikymmenien takaa ja se sisältää ihania ohjeita:)

Pähkinäkakun ohjeella väännän myös englantilaisen hedelmäkakunkin, lisäämällä kuivatut hedelmät joukkoon.

Pähkinäkakku

200g rasvaa
3 munaa
2 dl sokeria
3 dl jauhoja
leivinjauhetta
vaniljasokeria
ripaus suolaa.
liraus kullankeltaista

Apua  nyt en ole kyllä varma sokerin määrästä, kun päästä tämän reseptin hain. Sanotaan nyt kuitenkin, että 2-4 dl sitä:)

Hasselpähkinärouhetta maun mukaan (laitan itse koko pussin).
Kokonaisia hasselpähkinöitä maun mukaan (laitan 1-2 pussia, rakastan, kun on paaaljon pähkinöitä). Lisäksi saatan laittaa muitakin pähkinöitä, pekaania esim.

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri, lisää kananmunat, leivinjauhe, jauhot, suola. Joskus lisään hieman maitoa, jos tuntuu että taikina on liian tinakkaa. Lisäksi voi laittaa lirauksen kultaista nestettä, konjakkia,  rakomeloa, viskiä, Amarettoa, tai muuta mitä haluaa. Tänä vuonna se unohtui, mutta mitäpä tuosta. Lopuksi pähkinärouhe ja hyvän sekoituksen jälkeen kokonaiset pähkinät. Uunissa noin 180-200 asteessa 40-50 minuuttia. Tikulla kannattaa testata onko kypsää.

Enlantilaisen version teen laittamalla lopuksi pähkinöiden kanssa myös rusinoita, aprikoosia, luumua. Myös kirsikat, sukaatit tms. toimivat oikein hyvin. Ei kovin oikeaoppista englantilaisen tekoa, mutta kukapa siitä nyt välittää:)

Tänä vuonna halusin tehdä lasten kanssa jotain herkullista. Papukaija rakastaa toffeeta. Joten pieni mies innostui ihan valtavasti, kun ehdotin hänelle toffeen ja tikkunekkujen keittelyä aatonaaton illan vietoksi. Reseptin löysin jostain netin uumenista, selasin useita blogeja ja ruokasivustoja. Nyt en enää löydä sitä mutta mm. Valion, Hesarin, makuja.fi sivustojen toffeeohjeet on koluttu.

Laitoimme siis

3,3 dl kuohukermaa
3,3dl sokeria (tavallista ja fariinia tällä kertaa)
3,3 siirappia (laitoimme tummaa, vaaleakin käy käsittääkseni)
pari ruokalusikkaa rasvaa,
mantelia ja pistaasia
suolaa

Hassut määrät johtuvat siis valion kuohukermapurkin koosta:) Keitimme muut paitsi pähkinät teflonpohjaisessa kattilassa hiljalleen. Sekoittelimme tai papukaija siis, usein, todella usein:) Lopuksi viskoin pähkinärouheen joukkoon.

Tarkoitus olis siis tehdä sekä toffeeta, että tikkunekkuja samasta kattilasta. Keitimme toffeeta noin 40 minuuttia hiljaisella tulella. Toffee on valmista, kun seosta tiputtaa hieman kylmään veteen ja se jähmettyy ja sitä pystyy muovailemaan. Huomasin, että keittoaika oli paljon lyhyempi kaikissa lukemissani ohjeissa kuin meillä, mutta aiemmin toffee et jähmettynyt kunnolla. Itseasiassa, seosta olisi voinut keitellä vielä hieman pidempään, että toffeesta olisi tullut hieman sitkempää:)

No mutta, puolet seoksesta kaadoimme voidellulle leivinpaperille, joka oli paistoastian pohjalla. Ulos jäähtymään ja kovettuneena leikkasimme palasiksi ja kääräisimme sellofaaniin. Toffee lämpenee ja sulaa nopeasti huoneenlämmössä, joten säilytys vissiin sitten jääkaapissa.  Tai parvekkeella.

Jäljelle jäänyttä seosta keittelimme vielä noin parikymmentä minuuttia (ja siinä meni taas hieman liian pitkäksi keittoaika, nekuista tuli todella kovia, samanlaista kuin daimin kova sisus. Herkullista siis, mutta nekkutötterössä hieman hankalaa:).


Kaadoimme seoksen leivinpapereista tekemiin tötteröihin ja laitoimme tikut keskelle. Leivinpaperitötteröt olivat pystyssä sokerissa ja itseasiassa koska teippihän ei siinä paperissa pysy, nidoimme ne kiinni yhdellä niitillä:)

Ja on hyvää ja makiaa. Ihan papukaijan mieleen.

Hyvää joulua kaikille.





keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joululahjoja



Olinpa päättänyt, että tänä vuonna en ompele lahjaksi mitään. Kun muutenkin ompelen perheelle ympärivuoden, ei vaatteiden saanti äidiltä joululahjaksi ole kovin hauskaa. Kai.

No suunntelma muuttui, kun oma äitini pärähti eräänä päivänä ovesta sisään.

"Tässä on kolme isäsi t-paitaa malliksi, tässä kaksi marimekon kangasta, pestynä valmiiksi. Tee isällesi lahjaksi pari paitaa."

Onneksi isä tykkää hihattomista, yksinkertaistakin yksinkertaisemmisti topeista. Edes kaksoisneulaa ei tule hänen vaatteeseen käyttää, vaan kaikki päärmätään siksakin avulla: Jess! ei oo vaikeeta. Toivottavasti paita sopii ja istuu, kun kaavoja ei nyt sitten voinut erikseen tehdä ja tutkia, että mistä sisään ja mistä ei.


Äidillekkin piti tehdä mekko. Mutta sopivaa kangasta ei löytynyt, joten kevätuutuksia odotellessa.

Sitten kun pääsin vauhtiin, päätin tehdä veikallekkin paidan, hauskasta Majapuun näppäimistö-trikoosta. toivottavasti sopii. Kaava oli taas hukassa (vaikkakin se on piirretty viimejouluksi:), joten vapaalla kädellä. Tuntuu hieman pussittavan tuo raglan-sauma mutta katsotaan näyttääkö päällä hassulta!

Ukko-kullan sisarentytölle lähti macaron -paita ja siihen sopivat kapeat collarit. Ihan kivat, eikö?



 Lapsille sitten pari paitaa, mekkoa sun muuta:)


Papukaijalle pari neulospaitaa, ihan perus kaavalla. Luultavasti lohikäärmepaitaa joutuu lyhentämään, näyttää vähän pitkältä. Puuvillaneulos on muuten niin ihana päällä talvella, lämmin ja mukava.

Apinanpoikanen saa uuden kaulaliinan, hanskat, myssyn ja villahousut.
Hanskoissa ja hatussa myös maatuska merinovillaa vuorina.
Kaavat. Hmm..hanska piirretty vanhasta ja hattu muokattu ottobren muutaman vuoden takaisesta mallista.



Kiiltokuvatrikoo taipui myös mekoksi ja paidaksi. Minä tykkään tästä kankaasta selkeästi, toivottavasti neitikin. Eilen ei nimittäin laittanut jalkaan sukkia, joissa oli musta rusetti kun "ÄITI, MUSTA ON POIKIEN VÄRI, ETKÖ SÄ TAJUA!!!" Että sillai. Neiti 3-v.



Lapset muuten tässä taannoin halusivat että teen heille lorupussin. No se on nyt sitten pukinkontissa sekin valmiina:) Oli aika hauska projekti. Loruja löysin netistä, kuvia myös.Kirjasta Tivoli tähtisade (Tittamari Marttinen ja Rosa Liksom) löytyi myös kasa mielettömiä oivalluksia ja runoja . Rakastan niin tuota kirjaa! Osaan korteista piirtelin loruun liittyviä kuvia. Aika kiva tuli vaikka itse sanonkin!
 

 











keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulun taikaa...eikun vaatteita:)

Jouluksi on tietenkin pakko saada uudet vermeet.


Pehemiältä napsui ihanaa vadelmaneulosta, josta sain itselleni ja papukaijalle. Omasta ei nyt satu olemaan kuvaa, se on niin ihana, että kulkee pyykkikorin ja päälläolon kehää ihan kokoajan:) Kangasta tuli kuitenkin puoli metriä liian vähän tilatusta ja sekös pisti mielen matalaksi. Piti saada vielä pienelle apinanpoikaselle oma joulumekko samasta, mutta eipä onnistunut.

Onneksi Käpyselle oli tullut ihanaa joulukangasta, joten uutta tilausta vaan vetämään:) Puolukanpunainen Majapuun lumihiutale trikoo odottaa vielä leikkuuuta, mutta kyllä se jouluksi valmistuu sekin.





Pompula nauha pääsi ennen ompeluja kummitusta koristamaan (---"mutta äiti, mä TARVIIN sitä pompulanauhaa, mun PITÄÄ saada leikkiä sillä" neiti 3-v tomerasti komentaa). Kummitus on  muuten tehty maizenasta keitetystä tahnasta ja vanhoista pitseistä, kovettui maljakko-pallo sydeemin päällä ja nyt on kuin oikea leijuva kummitus:)



Niin ja onhan tässä ommeltu paljon muutakin, mutta kun ei kerkeä valokuvaamaan. Tässä ihan sattumalta kuva herukkamekosta, joka valmistui jo kuukausi taaksepäin.

 



 Hyvää joulunaikaa kaikille!




perjantai 21. marraskuuta 2014

Neulostakki ja mekkoja

Tulipa taas ommeltua pitkästä aikaa. Kauan haaveiltu neulostakki on vihdoin valmis, Majapuun kamomillahepat kankaana. Vaikka kangas on mustavalkoinen, on se silti jotenkin "värikäs" yhdistettäväksi mihinkään olemassa olevaan vaatteeseen, joten ompelin sille kaveriksi tunikan ja housut.






Voi apua miten mä en osaa poseeraa kyllä yhtään:) Jokatapauksessa housut ovat Noshin harmaata farkkujerseytä, ylhäältä tiukemmat ja alhaalta vähän väljyyttä, kun en näistä leggareita halunnut. Musta tunika on Majapuun apilapalloa, pituus oli snadisti lyhyt mekoksi, joten jouduin lisäämään tuon heppakaitaleen. En oikein ole varma tykkäänkö, mutta eiköhän se muutaman käyttökerran jälkeen selviä:)

 Sitten muokataan jos siltä tuntuu. Olen muuten huomannut, että en jaksa nykyisin ommella taskuja omiin mekkoihin. Huonompi homma, kun töissä pitäisi kantaa kaikenlaista pikkusälää taskuissa:)  Toinen mekko on Verson Puodin karuselliheppa joustocollegea. Ihana kuosi, ihana väri, hieman liian ohut jc minun makuun, mutta toimii silti hyvin. On kuitenkin aika ryhdikäs kangas!.

Ei tästä sen enempää. Ai joo. Neuletakissa on pari Viljamin puodin nappia. Niitä pitää tilata pari lisää (jos niitä joskus tulee lisää myyntiin), jotta saan koko takin halutessa kiinni. Ja kaavanmuokkaus ohjeen löysin Fall for me -Blogista.  Tuo neulostakki on kyllä aika ihana, mutta kuvaaan sitä ei kyllä nätisti saa:) Huppu ja vyön toinen puoli on apilapalloneulosta ja hupun vuori Viljamin ratikoita. Ja tuon blogi ohjeen mukaan ihan omasta luottomekko kaavasta muokkasin. Kangasta ei ollut tarpeeksi, joten etukappaleet on tehty kahdesta osasta ja niiden väliin jää koko leveydeltä taskun suu. En oikein osaa selittää paremmin:). Taskun takaosa on mustaa tähti trikoota, se on siis ommeltu tuon yläkappaleen jatkoksi. Etukappaleen alaosan yläreunassa on tähtitrikoolla tehty käännös (ja framilon siellä sisällä), siten osat on laitettu pari senttiä päällekkäin ja sivusaumoista kiinni. En tiedä oliko tämä oikea oppinen tapa tehdä, mutta näinkin tuntuu toimivan:)





maanantai 3. marraskuuta 2014

Papukaijan koulukuvausvaatteet sun muuta

Papukaijan koulukuvaus on tiistaina. Pakkohan kaverille on uusi paita sinne tehdä. Tai kaksi. Tänään ne ovat sitten valmistuneet, ja nuorimies jo valitsi kumman haluaa. Lego-paidan tietenkin:)


Tässä lego-kankaan leikkuussa kävi aikamoinen fiba. Olin leikannut etu- ja takakappaleet jo viikkoa aiemmin, mutta hihoja vielä mietin. Että laitanko samasta vai toisesta kankaasta. No enhän minä sitä enään muistanut, kun leikoin eilen tuosta jäljelle jääneestä kankaasta OMAT leggarit. Lopuista roippeista vielä päätin tehdä pipon papukaijaa ilahduttaakseni.

No ompelusession aloitellessani etsin niitä hihoja jonkun hetken. Kunnes muistin ettei niitä ole - ja kankaastakaan ei ollut enään mitään jäljellä. Pakko oli sitten laittaa hihoiksi tuota tähteä. Ihan en lämpene täysin yhdistelmälle, mutta näillä mennään ja lujaa:)



Toinen papukaijalle ompelema paita on ihanaa lentokone digiprinttiä. Resoriksi valitsin punaisen, kun se sattuu olemaan papukaijan lempiväri. Tähän olisi sopinut kyllä moni muukin väri:) Kaula-aukko näyttää hieman suurelta silmiini, mutta kaappiin tämä pääsee silti suoraan. Sillä purkaminen muutenkin parin sentin takia on kyllä aika turhaa ja rasittavaa, hahaha:)



Pikkuapina taas tilasi itselleen housut isolla rusetilla tästä Macaron-trikoosta. Sakset eivät vaan taipuneet leikkaamaan housuja, vaan paitamittainen tunikahan siitä tuli. Edessä on framilon rypytys ja olkapäissä hihoihin tehty pussitusta. Söpö tuli. Ja kangasta on tallella vielä niitä housujakin varten:)



Tämä oli taas tälläistä hyvän mielen surruuttelua, helppoa, nopeaa ja lapsia ilahduttavaa:) Kankaat ovat Kameleont designilta ja Jonic textils:ltä, papukaijan paitakaava Ottobren joku paita kaava, pipokaava oma ja nuoren neidin tunika mukailee Ottobren tämän syksyistä mekkoa tuon eturypytyksen osalta.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Veivillä Afrikkaan

Erään FB:n ompeluryhmän seuraaminen on varsin antoisaa. Paljon ideoita, hyviä keskusteluja ja apua. Yksi hauskoista jutuista ryhmässä on perjantai-illan veivi. SAVA-veivissä on aikaa ommella 2 tuntia kankaasta valmiiksi tuotteeksi. Välillä käytetään omia kankaita, välillä ostetaan yllätyskangas jostain kangaskaupasta ja välillä ryhmässä on jopa vaihdeltu kankaita. Välillä on tarkat ohjeet, inspiraatiokuvat tai lopputuote on määritelty. Välillä saa vapaat kädet.

Tälläkertaa Saumanvaran veiviin osallistui Nosh Organics, joka myi meille veivaajille pientä yllätyskangaspakettia.  Minäkin päätin osallistua, sillä Noshin kankaat yleensä puhuttelevat.

Paketti saapui keskiviikkona, mutta sen sai avata vasta veivipäivänä, eli perjantaina. Muutaman pettymyksen kyyneleen melkein tirautin, kun näin kankaan. Ei ollut ollenkaan väreiltään sellainen mikä minuun iskisi. Pikkuapina sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi itselleen paidan. No sehän sopi, mietiskelin. Kangas makoili olohuoneen lattialla pitkän iltapäivän, tuijottelin sitä aina muiden hommien lomassa. Vähitellen idea alkoi muodostumaan. Kangas muistutti minua sirkuksesta, juhlista ja Venäläisistä värikkäistä kirkoista. Raitakangas kirkui kääntymään vinoon ja samalla yritin mallailla sopivia kavereita sille.

Mitään ei oikein tuntunut löytyvän, ennekuin kurkkasin omaan vaatekaappiin. Sieltä bongasin mustapohjaisen valkopilkullisen tunikan. Alkuompeluaikojen söherrys ei ollut päässyt muutamaa kertaa enempää päälle, joten hyvillä mielin saatoin tuhota sen. Mustaa trikoota ja resoria hieman, mustavalkoistakin löytyi vielä pala. Pilkullista vinonauhaa. Siinä se sitten oli. Kahdeksan paikkeilla nappasin aloituskuvan veiviä varten ja piirsin kaavat ja mallailin kankaalle ja tasan klo 21.00 aloin leikkaamaan!

Hurja kiire, paniikki, saisinko tuotoksen valmiiksi?!

Paita oli lopulta valmis 22.15 ja päätin vielä saksia ja ommella haaremihousut sille kaveriksi. Siinä sitten viimeistelyjen kanssa meninkin puolisen tuntia yliajalle. Mutta ei se mitään!

Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni, reilussa kahdessa tunnissa sain aikaiseksi koko setin! Loppua kohden tahti kiihtyi ja ompelujälki heikkeni, mutta luulen, että kukaan muu ei sitä huomaa kuin minä itse. Viirilippu housuissa olisi saanut olla ainakin lipun verran pidempi ja ehkä paidassakin olisi ollut hauska lisä juju jos tuo lippuketju olisi jatkunut sivulta. No mutta tälläinen tuli ja näillä mennään:)

 

Pikkuapina riemastui kun aamulla näki uudet vaatteet.

"Äiti, nyt me voidaan lähteä junalla Afrikkaan!!! "

Mistä lie tullut tuollainen mielikuva sitten tai mitä Afrikka tarkoittaa tuollaiselle 3-vuotiaalle?

Seuraavana päivänä tutkittiin karttapallosta Afrikan sijaintia ja sen maita. Kun isoveli haikaili iltapalalla lomasta Kreetalla, pieni neiti sanoi "joo, mennään vaan, mutta oikeastaan mä haluaisin kuitenkin sinne Afrikkaan".


  

lauantai 25. lokakuuta 2014

Takki!

Vihdoin, vihdoin olen ommellut itselleni takin. Sellaisen, jota kehtaa käyttää! Vähän iso se on, mutta mahtuupa villapaitaa alle. Koko prosessi vei muutaman viikon, joka ilta pari saumaa kasaan. Hitaasti ja rauhallisesti. Miettien. SILITTÄEN. Oikomatta työvaiheita (kuten tapana on:)

Lopputulos on ihana. Mielestäni. Hieman tuo suorat ompeleet ovat vähemmän suoria ja taskut eri korkeudella ( vaikka ei sentään niin paljon, kun kuva antaa ymmärtää:), mutta hei, EI SEN VÄLIÄ! Kangas antaa hurjan paljon anteeksi ompeluvirheitä, elävän pintansa vuoksi.

Ihmettelin kyllä itsekin miten jaksoin niin kamalasti syhrätä aikaa tähän, ala- ja ylälankojakin vaihtelin sen mukaan oliko tikki tulossa vaalealle vai mustalle :) Suorastaan ennekuulumatonta, hahah.

Kangas on Eurokankaasta ostettua villakangasta, jossa on takapuolella tuulensuojattu fleece. Lämmin siis. Tai no, nyt kun ilma meni nollan heikommalle puolelle, mielessäni kiroilin takin vuorettomuutta. Sillä sellainen se on. Vuoreton. Näkyvimmät saumat peitin ihanilla sydän ja pilkkuvinonauhoilla, nekin Ek:sta. Ja hei, muistin jopa kutistaa ne ensin!


Eipä näy hupun saumat, eikä muutkaan nyt:)

Kangas ei sykäyttänyt ihan kympillä, mutta valmiina se on ihana. Ja kaava on hyvä, joten seuraavaa takkia vaan sitten pykäämään vielä ihanammasta kankaasta:)

Kaavana on Ottobren naisten parka-maihari viime syksyltä, mutta tein siihen kyllä aika monta muutosta. Välillä mietin, että josko yrittäisi madaltaa sitä aitaa ja välillä en tajunnut, en sitten millään, niitä ohjeita. Varsinkin tuo hupun sauman peittäminen, tuulisuojat ja vetoketjun alle tullut lärpäke olivat hankala hahmottaa aluksi. Mutta tavasin uudelleen ja uudelleen ja tutkin valokuvaa ja lopulta se sitten aukesi. Pari virhettä tuli, kun en tajunnut heti, kuten tuon hupun ja takin sauman peittäminen, mutta lopputulos ei ole hassumpi. Joistain kohdista tuli hirveän paksut. Alavarat olisi pitänyt tehdä jostain tosi ohuesta kankaasta, eikä takkikankaasta, ja ehkä tuo listakin tuonne vetoketju alle olisi saanut olla ohuempaa. Mutta ihana Janome jaksoi ommella kangasvuorten yli, joten kaikki hyvin:)

Kaavassa koko vastasi aika kivasti. Hihat olivat lyhyet ja kapeahkot. eli sinne lisäsin pituutta ja leveyttä. Ja leveyttä lisäsin turhaan liikaa myös etu ja takakappaleisiin - omaa epävarmuutta vaan. Olin mitannut kaavan että sopiva on, mutta en kuitenkaan uskaltanut leikata ilman levennystä:)

Voila!




Takki on ollut jo pari viikkoa käytössä, mutta vasta tänään muistin valokuvauksen. Olin lähdössä tapaamaan ompelijaystävääni kun se välähti mieleen. Nyt on kuvat otettu ja mikä parasta, ystävää nähty pikaisesti ja Versonpuodin keijumaijat kotiutettu!