Koti kaaoksen keskellä

Visio ja toteutus. Usein eri asia:) niinkuin nyt. Päätin että lapsien pitää saada isompi huone ja meille riittää se pienempi. Iso visio sisustuksesta, kauniista harmonisesta huoneesta jossa pikku piltit leikkivät iloisesti yhdessä. No totuus voi olla toisenlainen.

Tavarat ja huonekalut piti heti siirtää. Totta Kai. Tuloksena on hirveä romuläjä lasten uudessa huoneessa, hirveä määrä pölyä ja roskaa ja hermostuneet lapset. Minkäs sille enää tässä vaiheessa voi. Eikun raivaamaan.

Uudet verhokankaat on tilattu viljamin puodista, uudet lundia pöytätasot haettu ja retki ikeaan odottaa. Kyllä vasta vielä hyvä tulee.

Muoks ja ikeassa käytiin ja uudelleen mennään. Pikkuapinalla oli aika hauskaa:) Huone- projekti saa uusia muotoja kun tavaroita saa vihdoin laiteltua paikoilleen.

Kummityttö ja sen heppa

Hepoista asiaa. Kamomilla sellaisista ja oikeista. Surautimpa nimittäin Roosa-nauha huutiksen innoittamana jämäpala paidan pikku apinalle. Yritin huutiksesta saman tyyppistä paitaa itselleni huutaa ja pitkään kisasinkin, mutta viime minuuteilla joku muu sen nappasi. No omat taidot eivät riitä MuttuRalla blogistin taitoihin, mutta tässä minun versio. Ja on muuten tosi söpö päällä. Muutenhan hepat pääsivät omaan pipoon ja hanskoihini.

No heposista puheenollen, kummityttö täytti 13 v. Ihanan iso tyttö. Niin suloinen ja mahtava tyyppi! Lähdimme häntä moikkaamaan 200 kilometrin päähän. Ensin piti tehdä koukkaus Triteksille Tampereelle (paha moka omaa taloutta ajatellen) ja sitten ajelimme Valkeakoskelle. PIkku apina halusi lähteä laitumelle katsomaan kummitytön heppoja, mutta päättikin kesken matkaa heittäytyä raivon kourissa maahan. Siinä sitä sitten oltiin keskellä ei mitään ja kiukuteltiin. Kunnes traktori tuli ja oli pakko juosta alta pois:) Siinä vaiheessa pikku apinakin sai jalat allensa.

Ensi lumi oli ihmetys apinan poikaselle. ."äiti katso jälkiä " ihmettelee pikku tyttönen kuvassa.

Reippaat muruset kävivät vielä silittelemässä heppoja ja olivat ihan innoissaan.

Chi Vespa mangia le mele..

Eli kuten kaikki varmaan arvasivat, Noshin skootterit päräyttivät meille. Taas. Ensimmäiset kokoontumisajot tässä osoitteessa tapahtuivat kesällä, pinkin skootterin muodossa. Nyt värin saivat valita mies ja poika. Siispä meille muuttivat siniset skootterit keltaisella pohjalla.



Nimittäin. Eräänä päivänä koin shokin. Ukko-kulta ei paljon printtivaatteista välitä. Eikä oikein minun tekemistä. Siis itselleen. Kunnes kesän alussa kysäisin olisiko tarvetta parille t-paidalle. Olihan niille. Siitä se sitten alkoi. -"tekisitkö vielä yhden". -"miten olisi, parit pyjamahousut?" jne. Sitten pyyntö: -"etsisitkö jotain graafista autotrikoota. Haluaisin paidan" (ja sitä ei ole löytynyt vielä). Lopulta kuin huomaamatta olkani ylitse tietokoneen ruutua katsellen: -"onpa kiva skootterikangas, tekisitkö minulle jotain".



Siis täh? Herra "Minulle ei mitään lastenkankaita, raidallinenkin on jo hieman hippi-tyyliä".



Näytinpä vielä Noshin sivuilta lastenpaidan ukkoselle, sen, jossa on raidalliset hihat ja skootteria etu- ja takakappaleessa . Ja sellainen sitten tuli tilaukseen (juu, sekä raitaaa ja lastenkuosia ja kirkkaita värejä samassa paidassa. Ukko-rakas on menettänyt mielensä:). Papukaija halusi tietysti saman kuin isällään. Ja pikku apina kun näki miesväen vaatteet, rupesi kiljumaan apinanaisella tavalla haluavansa myös (no se on vielä harkinnassa, nimittäin ajattelin tehdä loppukankaasta parit pipot ja kaulurit ja jonkun vauvalahjankin).

Kahvi(la) päivä.

Tänään olin missiolla. Pakko saada vaatteisiin tarkoitettuja silityskalvoja. Siis sellaisia, mistä voi leikata kuvia ja silittää vaatteisiin. Niin kuin printtivaatteissa on, semmoinen nahkea pintainen kalvo. Tarkoitus oli nähdä myös kaveri kahvilla ja piipahtaa ehkä Eurokankaassakin. Niinpä suuntasimme pikku apinan kanssa aamusta heti kaupungille. EK:sta löytyy siniharmaata joustokollaria, sekä pehmeää tylliä. Ensimmäinen minulle, toinen kummipojan isosiskolle. Tarkoitus olisi tehdä tyllihame synttärilahjaksi.

Tapasimme kaverin kanssa Kluuvin kulmilla ja suuntasimme Fazerin kahvilaan. Siihen vanhaan ja perinteiseen. Jossa en ole käynyt vuosiin. Latte oli muuten älyttömän hyvää! Sitten henkkamaukan kautta Hobbypointtiin ostoksille. Hm:ltä löytyi Angry birds pitkikset papukaijalle talvea varten ja  no niin, Hobbypointista tarttui matkaan yhtä ja toista (turhaa, mutta niin ihanaa...).

Koska pikku apina oli herännyt jo ennen kukonlaulua, 5 paikkeilla, oli hän autuaasti sammunut heti, kun kotiovi oli sulkeutunut aamulla. Kun hän vihdoin heräsi, oli nälkä kova. Joten "hyvä äiti"- syndroomasta kärsimättömänä suuntasin suoraan pikaruokalaan, jossa sain itselleni uuden kahvin ja neiti lastenaterian:). Sitten äkkiä kotiin. Illemmalla on edessä uusi ulkoistuminen.

Kangasvaihtarit.

Mikäs sen mukavampaa kuin ostella kankaita kimppaan kavereiden kanssa. Postimaksut puolittuvat ja niitä kavereitakin näkee edes joskus kankaanvaihtojen yhteydessä. Tänään on tarkoitus lähteä selloon hakemaan omaa Majapuun pakettia. Kaveri taas saa mukaansa Käpysen paketin. Majapuulla oli liikkeessä joku tapahtuma johon kaverin sisko lähetettiin . Missio oli saada Siiriä ja Myyryä. Ja sitä sieltä vissiin olisi ainakin tulossa:) ensi kerralla täytyy lähteä itse penkomaan.

Edit. tässä nämä nyt on. Siiriä ja myyryä, mäyristä, resoria ja heksakonia. Lisäksi pala fleeceä kaverin varastoista.. voihan rakkaus miten ihanaa tuo siiri ja myyry on. Ja heksakon on yllättävän kiva:) Ja mikä parasta, pääsin taas kahvilaan:) 3 kertaa yhden päivän aikana. Aikamoinen saavutus kun harvemmin kerkeän hiekkalaatikon reunalta mihinkään:)

Ja mä en tykkää yhtään neropateista..Enpä

Neropatit  on kuosi. jolle en lämminnyt yhtään sen ilmestyessä. Kas kummaa kuinka opin rakastamaan sitä lyhyessä ajassa ja lopulta siitä tuli pakkomielle. Alkuviikosta sitten vihdoin Itella muisti iloisesti minua. Melkein 2 metriä neropatteja muutti meille.Täydellinen kangas. Mieletön värimaailma ja ihana tunnelma. Kangas kävi pikaisesti pesulla ja tuli "leikkaamoon" jo puolimärkänä:) Niin kiire oli.

4 vaatetta sain leikeltyä. Nyt on kasa tilkkuja jäljellä. Joita en raski viskata pois:) Jos joskus tarvisi vaikka puolikkaan neropatin kuvaa jossain ompeluissa.

 Itselleni leggarit (kiitos vain erään ystävän, joka tartutti "leggarin teko" -kuumeen). Papukaijalle raglanhihainen paita. Toinen hiha on petroolin väristä tähtitrikoota ja toinen hiha musta-valko miniraitaa.  Supersöpö niinkuin papukaijakin. Ihanaa, että tämmöinen iso eskari vielä pukee äitimuorin tekeleitä.

Pikku apina, maimoudaki isänsä kielellä, halusi rusetin. Ei sen väliä mitä vaatetta, mutta rusetti piti saada. Yhden illan arvoin tylli-prinsessa-unelman ja perustunikan välillä, kunnes päädyin prinsessamekkoon, kellohelmalla ja kiinteällä tyllialushameella. No niihin kai loppuu se prinsessamaisuus - resorikantti kaulalla ja pitkät resorit hihoissa eivät ole kovin juhlavia. Ihana mekko kuitenkin. Vyötäröllä vielä punosvyö katkomaan linjaa. Kaavan yläosa perustuu Hoops kaavaan Ottobresta. Erihyvä peruspaita olkarypytyksillä. Kellohelman teko oli yksinkertaista, mutta matemaattista. Kangas ei nimittäin riittänyt täyskelloon ts. symmetriseen puolipalloon x2. Joten perheen insinöörille annettiin tehtävä: Mikä on ellipsin säde pisimmästä kohdasta,  kun lyhimmästä se on 4cm? Laskutoimitus ei tuntunut kovin yksinkertaiselta katsellessa siipan äherrystä. Niinpä nappasin mittanauhan, asettelin sen suunnilleen halutun kokoisen ellipsin muotoon ja mittasin pituuden. Ja tadaa! Vyötärön halkaisia valmis. Siippakin sai laskelmansa valmiiksi ja koska olimme päätynet lähes samaan senttimäärään uskalsin ruveta leikkelemmään helmaa.

Lopuista silpuista ja pikkupaloista sain vielä sen rusetti paidan maimoudakille. Todellista kankaan loppuun asti käyttöä.

Lisäsin vähän musta-valko miniraitaa mukaan ja takakappaleet tein kahdesta osasta, sauma kulkee keskellä selkää, tikkasin sen kuitenkin lätyksi ettei häiritse pienen touhuissa. Tuli tästäkin aika suloinen.

Luudalla lentelemään

Noitamainen mekko joustokollarista. Ei voi muuta sanoa. Luuta käteen ja menoksi. Musta kissa vain puuttuu, mutta muuten olen valmis.

Tarkoitus oli tehdä mekko jonka kanssa voisi pitää kaikkia ihania leggareita joita olen suunnittelen tekeväni. No kaikki oli hyvin kunnes...sovitusvaiheessa silmät menivät kieroon ja napsaisin helmasta 10 senttiä liikaa pois. Kamala tragedia, jota sitten vatvottiin koko ilta miehen kanssa. Hänkin jo huolestuneena kyseli -"mitäs nyt aiot tehdä". Ihanaa kiinnostumista minun elämään.

No lopulta ompelin joustocollegesta helma"resorin" ja mekosta tuli pitkä tunika. Ei missään nimessä tarpeeksi pitkä pidettäväksi ilman housuja tai hametta, kotona voi leggareiden kaveriksi kyllä laittaa.  Mutta eipä haittaa (Muoks. Tänään ulkoilutin itseäni kauppaan tämä päällä kera leggareisen. Hyvin riitti pituus sittenkin).Ihana tästä tuli. Kengurutaskun koristeena on vaaleanpunainen pitsi ja hupun vuorina musta-valkoraitainen trikoo. Kirsikkana kakun päällä on hupun tupsu. Noita ja tonttu yhdistettynä. No niin, eipä haittaa. MINÄ TYKKÄÄN:)

Hattujuhlan huumaa..

Eskarin hattujuhla. Se kauan odotettu tapaaminen koululaisten ja eskareiden kesken. Retki ala-asteelle ja juhlintaa. Lauluja, leikkejä ja olemista. Ihanaa. Paitsi, että papukaijahan ei semmoisista perusta. Liikaa ihmisiä. Liikaa hälyä. Tuntemattomia. Pelottava koulu. Siksipä me emme papukaijalle sitä hehkuttaneetkaan ennenaikoja. 2 päivää aikaisemmin ilmoitin, että perjantaina olisi lähtö eskarikavereiden kanssa koululle. Fine. Ja joku hassu hattu pitäisi olla päässä. Fine. Viestit tuntuivat menevän perille.

-Papukaija, millainen hattu? Pipo? -No ei äiti kun taikurin hattu vihreästä pahvista. Hmm..Asiasta oli selvästi jo puhuttu eskarissa ja papukaijalla suunnitelmat selvät. Ei muuta kuin suuntaamaan Tiimariin. Mukaan tarttui vihreää kartonkia, Angry Birds - tarroja, kettu kohokuvio-tarroja, mansikka-kukka nauhaa ja kimalleliimaa (kyllä meidän papukaija oli varmaan tyttö edellisesä elämässä. Kukat, pinkki ja kaikki tyttömäinen on ennemmän mieleen kuin poikien jutut. Meillä ei ole mitään sotaleikki juttuja, hurjia hahmoja, ninjagoja tms. Legoja toki, mutta ei mitään oikein ärtsyä. Kun papukaijaa ei kiinnosta ja äitikään ei niistä tykkää).

Ketut papukaija valitsi, koska eskariryhmän nimi on Ketut. Aika ovelaa:) Upean hatun poikanen suunnitteli ja toteutti (äidin pienellä avustuksella totta kai:). Tämä on siis taikurin hattu.

Pieni papukaija on alkanut kiinnostumaan piirtämisestä, askartelusta, ompelusta yms käsityöhommista viimeaikoina. Ihan mahtavaa. Sitä on odotettu.

Kesällä hän halusi ommella. Valitsi kankaan ja resorin värin. Päätti, että haluaa t-paidan. Yhdessä leikkasimme kankaan. Papukaija painoi poljinta ja ohjasi parilla sormella ja minä parilla. Papukaija stoppasi ja alotti  käskystä. No hiha ja kaularesoreissa autoin enemmän, se oli vähän vaikeaa. Papukaija kuitenkin paineli kaasua hyvin hitaasti, että saimme ne kiinni:).

 Ompeluinnostus lemahti taas liekkiin viimeviikonloppuna, kun saimme yövieraaksi kaksi ihanaa tyttöä. Varsinkin isompi sisaruksista huokaili kangaskasojeni ja koneiden edessä. joten ommeltavahan se olisi. Kaikki kolme lasta suunnittelivat unikaverit paperille, leikkasivat kaavat, valitsivat kankat tilkkulaatikosta, kiinnittivät tilkkuihin kaavat, leikkasivat. Ja ompelivat ja täyttivät.

Isoin 9-v teki hämähäkin. 7-v teki madon ja papukaija 6-v suunnitteli ja toteutti leppäkertun:) Ihania eikö?

Pikku apinan touhuja

Meillä näyttää pikkuapinan kanssa olevan tosi laadukkaat keskustelut aina näin öisin. "äiti oletko hirviö?" -no en. oletko itse? "äiti olet kakkapöksy hahahaa" -joo kiitos vaan tyttöseni, menes nukkuun.- "en mä pysty, kun mä olen niin hirrrrveän väsynyt" huutelee pikku keijukainen ja tanssii olohuoneen matolla suu täynnä mandariinia. Kello on jo pitkälti yli puolenyön.

 Ja sitä kiukun määrää mitä pieneen ihmiseen voi mahtua (joo mähän en ole ollut lapsena yhtään kiukkuinen. pikku enkeli vain). Tässä kuvassa taas kiukutellaan ja huudetaan. Jostain pienestä syystä. Kuten että puunlehti on väärän värinen. Tai että olisi pitänyt saada keltainen pillimehu punaisen sijaan. Tai jotain.

 Apinan poikanen rrrakastaa vaatteita pienellä 2-vuotiaan tarmolla. Ja äiti rakastaa niitä myös. Sillä seurauksella, että - hups- postista pamahti kotiin ihana pomp de lux paketti. Pelkkää bling blingiä neidille. Eikä yhtään pinkkiä (mitä apinalla olisi aina päällä jos niin saisi päättää- mutta vielä ei onneksi saa:).

Postista saapui myös ihanaa Siiriä ja Myyryä hyvä pala. tässä sitä sitten yhdessä mietitään mitä siitä voisi tehdä.

 Ja siitä syntyi aika paljon. Papukaijalle paita, minulle huppari ja apinalle leggarit ja tunika. Koko kangas on tuhottu ja ah -tätä kun saisi lisää eri väreissä. Ihan parhaimpia kuoseja.

 Pikku apina vielä poseeraa uudessa Aarrekid mekossaan. Mahtavaa rannalle kuosista collegea tuli pikku pätkä myyntiin ja minä haukkana sain kuin sainkin 2 metriä tätä ihanuutta. Nyt on taas lapset ja äiti puettu samaan kankaaseen:) Kunnon tekstiiliperhe täällä.

 Se meidän pikkuapinasta. Siellä se köllöttelee sängyssä ja katselee Viileää Venlaa, pieni toipilas raukka, ei saa unta. Toivottavasti ei papukaija herää yläsängyssä pienen tytön kirkkaaseen lauluääneen. On muuten mahtavaa kuulla kuinka 2-v laulaa, että elämä ei ole hassumpaa. Ja aika huvittavaa kun samasta suusta kuuluu myös chilla chillaaa.

Kun kaikki menee päin...

Kun kaikki menee pieleen. Lapsi sairastuu juuri, kun on paljon ohjelmaa tiedossa. Kun huomaa leikanneensa kankaan kuvio ylösalaisin. Kun on kylmä ja märkä ja harmittaa.

Mitäs silloin tehdään? No kasataan kaikki pehmolelut yläsänkyyn ja leikitään. Kuunnellaan puolenyön jälkeen Fröbelin palikoita You Tubesta epävireisen vaaleanpunaisen (totta kai) ukulelen säestyksellä. Onneksi kankaan kuviokin on sellainen ettei haittaa kamalasti, vaikka on väärinpäin. (ja kaikkeen auttaa kummasti pakkaseen piilotettu Mövenpick paketti. Siitä ei ole kerrottu edes miehelle.)

Eikö muuten ole ihana kerrossänky? Ihana löytö siivouspäivän kirpparikierrokselta puukäpylästä. Onneksi meidän iso eskari,  papukaija vielä mahtuu yläsänkyyn nukkumaan ettei tarvitse vielä ostaa mitään isoa ja modernia.