Veivillä Afrikkaan

Erään FB:n ompeluryhmän seuraaminen on varsin antoisaa. Paljon ideoita, hyviä keskusteluja ja apua. Yksi hauskoista jutuista ryhmässä on perjantai-illan veivi. SAVA-veivissä on aikaa ommella 2 tuntia kankaasta valmiiksi tuotteeksi. Välillä käytetään omia kankaita, välillä ostetaan yllätyskangas jostain kangaskaupasta ja välillä ryhmässä on jopa vaihdeltu kankaita. Välillä on tarkat ohjeet, inspiraatiokuvat tai lopputuote on määritelty. Välillä saa vapaat kädet.

Tälläkertaa Saumanvaran veiviin osallistui Nosh Organics, joka myi meille veivaajille pientä yllätyskangaspakettia.  Minäkin päätin osallistua, sillä Noshin kankaat yleensä puhuttelevat.

Paketti saapui keskiviikkona, mutta sen sai avata vasta veivipäivänä, eli perjantaina. Muutaman pettymyksen kyyneleen melkein tirautin, kun näin kankaan. Ei ollut ollenkaan väreiltään sellainen mikä minuun iskisi. Pikkuapina sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi itselleen paidan. No sehän sopi, mietiskelin. Kangas makoili olohuoneen lattialla pitkän iltapäivän, tuijottelin sitä aina muiden hommien lomassa. Vähitellen idea alkoi muodostumaan. Kangas muistutti minua sirkuksesta, juhlista ja Venäläisistä värikkäistä kirkoista. Raitakangas kirkui kääntymään vinoon ja samalla yritin mallailla sopivia kavereita sille.

Mitään ei oikein tuntunut löytyvän, ennekuin kurkkasin omaan vaatekaappiin. Sieltä bongasin mustapohjaisen valkopilkullisen tunikan. Alkuompeluaikojen söherrys ei ollut päässyt muutamaa kertaa enempää päälle, joten hyvillä mielin saatoin tuhota sen. Mustaa trikoota ja resoria hieman, mustavalkoistakin löytyi vielä pala. Pilkullista vinonauhaa. Siinä se sitten oli. Kahdeksan paikkeilla nappasin aloituskuvan veiviä varten ja piirsin kaavat ja mallailin kankaalle ja tasan klo 21.00 aloin leikkaamaan!

Hurja kiire, paniikki, saisinko tuotoksen valmiiksi?!

Paita oli lopulta valmis 22.15 ja päätin vielä saksia ja ommella haaremihousut sille kaveriksi. Siinä sitten viimeistelyjen kanssa meninkin puolisen tuntia yliajalle. Mutta ei se mitään!

Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni, reilussa kahdessa tunnissa sain aikaiseksi koko setin! Loppua kohden tahti kiihtyi ja ompelujälki heikkeni, mutta luulen, että kukaan muu ei sitä huomaa kuin minä itse. Viirilippu housuissa olisi saanut olla ainakin lipun verran pidempi ja ehkä paidassakin olisi ollut hauska lisä juju jos tuo lippuketju olisi jatkunut sivulta. No mutta tälläinen tuli ja näillä mennään:)

 

Pikkuapina riemastui kun aamulla näki uudet vaatteet.

"Äiti, nyt me voidaan lähteä junalla Afrikkaan!!! "

Mistä lie tullut tuollainen mielikuva sitten tai mitä Afrikka tarkoittaa tuollaiselle 3-vuotiaalle?

Seuraavana päivänä tutkittiin karttapallosta Afrikan sijaintia ja sen maita. Kun isoveli haikaili iltapalalla lomasta Kreetalla, pieni neiti sanoi "joo, mennään vaan, mutta oikeastaan mä haluaisin kuitenkin sinne Afrikkaan".

  

Takki!

Vihdoin, vihdoin olen ommellut itselleni takin. Sellaisen, jota kehtaa käyttää! Vähän iso se on, mutta mahtuupa villapaitaa alle. Koko prosessi vei muutaman viikon, joka ilta pari saumaa kasaan. Hitaasti ja rauhallisesti. Miettien. SILITTÄEN. Oikomatta työvaiheita (kuten tapana on:)

Lopputulos on ihana. Mielestäni. Hieman tuo suorat ompeleet ovat vähemmän suoria ja taskut eri korkeudella ( vaikka ei sentään niin paljon, kun kuva antaa ymmärtää:), mutta hei, EI SEN VÄLIÄ! Kangas antaa hurjan paljon anteeksi ompeluvirheitä, elävän pintansa vuoksi.

Ihmettelin kyllä itsekin miten jaksoin niin kamalasti syhrätä aikaa tähän, ala- ja ylälankojakin vaihtelin sen mukaan oliko tikki tulossa vaalealle vai mustalle :) Suorastaan ennekuulumatonta, hahah.

Kangas on Eurokankaasta ostettua villakangasta, jossa on takapuolella tuulensuojattu fleece. Lämmin siis. Tai no, nyt kun ilma meni nollan heikommalle puolelle, mielessäni kiroilin takin vuorettomuutta. Sillä sellainen se on. Vuoreton. Näkyvimmät saumat peitin ihanilla sydän ja pilkkuvinonauhoilla, nekin Ek:sta. Ja hei, muistin jopa kutistaa ne ensin!

Eipä näy hupun saumat, eikä muutkaan nyt:)

Kangas ei sykäyttänyt ihan kympillä, mutta valmiina se on ihana. Ja kaava on hyvä, joten seuraavaa takkia vaan sitten pykäämään vielä ihanammasta kankaasta:)

Kaavana on Ottobren naisten parka-maihari viime syksyltä, mutta tein siihen kyllä aika monta muutosta. Välillä mietin, että josko yrittäisi madaltaa sitä aitaa ja välillä en tajunnut, en sitten millään, niitä ohjeita. Varsinkin tuo hupun sauman peittäminen, tuulisuojat ja vetoketjun alle tullut lärpäke olivat hankala hahmottaa aluksi. Mutta tavasin uudelleen ja uudelleen ja tutkin valokuvaa ja lopulta se sitten aukesi. Pari virhettä tuli, kun en tajunnut heti, kuten tuon hupun ja takin sauman peittäminen, mutta lopputulos ei ole hassumpi. Joistain kohdista tuli hirveän paksut. Alavarat olisi pitänyt tehdä jostain tosi ohuesta kankaasta, eikä takkikankaasta, ja ehkä tuo listakin tuonne vetoketju alle olisi saanut olla ohuempaa. Mutta ihana Janome jaksoi ommella kangasvuorten yli, joten kaikki hyvin:)

Kaavassa koko vastasi aika kivasti. Hihat olivat lyhyet ja kapeahkot. eli sinne lisäsin pituutta ja leveyttä. Ja leveyttä lisäsin turhaan liikaa myös etu ja takakappaleisiin - omaa epävarmuutta vaan. Olin mitannut kaavan että sopiva on, mutta en kuitenkaan uskaltanut leikata ilman levennystä:)

Voila!

Takki on ollut jo pari viikkoa käytössä, mutta vasta tänään muistin valokuvauksen. Olin lähdössä tapaamaan ompelijaystävääni kun se välähti mieleen. Nyt on kuvat otettu ja mikä parasta, ystävää nähty pikaisesti ja Versonpuodin keijumaijat kotiutettu!