Äidin uudet leggarit

Kauhea himo on kesän jälkeen saada jotain uutta päälle. Niimpä tein muutaman pienen kangastilauksen ja käväisin eurokankaassa.

Nyt on sitten ommeltuna pupu- ja kolmioleggarit, mustat joustocollege leggarit, (joista ei nyt tähän hätään ole kuvaa) petroolit collegetrikooleggarit, akuankka- ja karkkileggarit sekä tiikerileggarit. Aika monet on nyt valmiina :) Niitä hillittyjä yksivärisiä yläosia nyt sitten tarvittaisiin aika monta.

Papukaijalle

Papukaija on siitä hassu pieni mies, että hän rakastaa erityisesti vaatteissa pinkkiä, punaista ja tyttömäisiä kuoseja. Mielelläni niitä hänelle soisin, mutta karu koulumaailma pistää miettimään. Niinpä yritän hieman vältellä pahimpia tyttökankaita. Mutta, kun Papukaija sanoi haluavansa Noshin lintu kangasta, totesin, että sopii. Oranssinsävyinen kangas on juuri sopiva pienelle pojalle. Tumma pohjaväri ja haalea oranssi, ei lainkaan tyttömäinen, mutta kuitenkin herkkä ja papukaijaan vetoava. Värit ovat luonnossa kauniimmat, pehmeä oranssi ja saven väri.

Aku Ankasta en edes kysynyt, tiesin jo valmiiksi että papukaija tulee rakastaaan kangasta. Ja kiva siitä tulikin! (Ja sotkut voisi siivota pois ennen kuvien ottoa:)

Surffikangas ei minua itseäni niin innosta, mutta papukaija käy ihan kuumana tyrskeisiin ja aaltoihin, joten kangas oli taattu menestys. Ihan kiva tästäkin tuli, peruspaita. Hieman mietin tuota kaula-aukkoa, että tuliko liian iso. Se selvinnee kun pääsemme sovittamaan:)
Ja taas katselen tätä kuvaa tässä kirjoittaessa ja mietin yhtä juttua.

VOISINKO JOSKUS OPPIA SILITTÄMÄÄN VALMIIT VAATTEET!!

Luokattoman näköistä, kun helmakäänteet pullistele ja kangas on rypyssä. Silitystä harjoitan kyllä ompelun aikana, mutta valmis tuotekin olis varmaan syytä tutustuttaa silitysrautaan.

Hirveän monta muutakin tuolla kasassa on valmiiksi leikattuna. Kunhan löydän aikaa jostain, surrauttelen lisää vaatettta isolle pienelle, jalat ja kädet ovat jo kohta kilometrin pituiset, ja vanhat vaatteet alkavat olla jo liian pieniä. Uudistusta vaatekaappiin siis kaivataan:)

Kissoja

Kissoja, kissoja kissoja. Miten sitä nyt näin pääsi käymään, pelkkiä kissoja? Beigepohjaisen kisukankaan pikkuneiti valitsi itse Pehemiän nettikaupan valikoimista. Lumitiikeriä odottelin pitkään löytyväksi ja vihdoin KVK sitä sitten toikin Suomeen. Muuallakin sitä taisi olla jo aiemmin myynnissä, mutta heräsin myöhään. Hassut kissat hatut päässä ei iskenyt alkuunkaan, kun kangasta katselin eri nettikaupoissa. Sitten vähä vähältä rupesinkin miettimään, että... mitä jos? Lopulta sitä muutti meille pikkupätkä, juuri mekkosen verran.


Pikkuneidin kaappiin pääsee näin ollen kolme kissa-aiheista vaatetta:

Mekko vaaleanpunaisilla kanteilla. Eteen halusin tuollaisen rypytyshässäkän, mutta ei se sittenkään oikein toimi. Ehkä perinteinen rusetti sittenkin? Tai jotain? Ilman mitään, mekko on kovin pelkistetty, toisaalta miksei välillä niinkin? Kangas on ihanan värinen, herkkä. Kunnon pikkutyttö - kangas.

Sitten digikisut. Kangas on ihanan värinen, sävyt sopivat hyvin yhteen, eikä todellakaan ole mikään liian hempeä. Väritys on jotenkin todella ilmava ja sopii pikkuapinalle. Kuosikin on tosi hauska, nyt kun sitä on tässä hetken jo kerinnyt katsella:)

Kolmantena oma suosikki, lumitiikerit. Olkapään "siivet" ja perus slimmi malli tuo tyttömäisyyttä muuten aika "kovaan" kankaaseen. Väritys ja kuosi on jotenkin aika hurjia tai ehkä ennemminkin kalseita suloiselle punaposkiselle pikku tytölle, mutta muhkean tyllihameen kanssa tämä on I-H-A-N-A! (ja pääsinpä hetkeksi harjoittelmaan kuvankäsittelyä, pitkästä aikaa. Selkeästi on vielä työtä tehtävänä sillä saralla:)

Kissoja siis. Mitähän seuraavaksi?

Vauvan peitto ja muuta

Nyt se on valmis. Työn ja tuskan takana. Kantti ei ole edes sinneppäin ja en ole varma, kehtaako tätä laittaa eteenpäin. Lahjaksi kun olisi menossa.

Ystäväni Haniassa Kreetalla saa pian esikoisen. Kesällä keskustelimme kaikenlaista maan ja taivaan välilä lapsen saamisesta. Ihana, järkevä ystävä oli päättänyt kestoilla, mutta kestovaipat Kreikassa ovat tuhottoman kalliita. Niinpä päätin etsiä halpoja käytettyjä vaippoja täältä. Niitähän löytyi yllättävän helposti, takana on aika jolloin käytetystäkin vaipasta joutui maksamaan yli 10 euroa kappale.

Lisäksi kasaan iskin papukaijan vanhan kantorepun ja rengasliinan (sillä en todellakaan halua, että ystäväni hajoittaa selkänsä jollain Chiccon rintarepulla). Yhden söpön käyttämättömän kirppisvaatteen ostin myös ja ompelin parit housut.

Pöksyt ovat Ottobresta kaavalla summer sea, koossa 56. Ne näyttävät niin tajuttoman pieniltä, että voiko mikään vauva mahtua niihin sisään? Olisikohan pitänyt suoraan siirtyä isompaan kokoon? Pehemiän kolmiot ja Kestovaippakaupasta hankitut lumitiikerit ovat molemmat digiprintattuja. Varsinkin nuo tiikerit ovat ihanat!

 
Mutta tuo murheenkryyni peitto on saanut monta kyyneltä hersyämään silmistä. Miksi, oi miksi, en ole järjestelmällinen ja tarkka. Että edes nuo palaset olisivat samankokoisia. Miksi, oi miksi, minulla ei ole peittaria tai edes kantinkääntäjää tai tasaista ompelujälkeä ja vakaata kättä.

No ei auta itku markkinoilla, tällainen tuli ja tällainen lähtee paketissa, toivottavsti tykkäävät. Peiton toiselle puolelle on aplikoitu tulevan vauvan nimi Hafed Ifaistos. Ihana, varsinkin tuo Ifaistos on aivan loistava nimi!

Peiton välissä on fleece, tarkoitus siis on, että tämä on lattialle levitettävä alusta vauvalle, ei niinkään peitto. Siellä kylmillä kivilattioilla hohkaa kovasti talvella, ja ehkä tämä hieman estää vetoa. Pari lelun kiinnityskohtaa ja muutama nauhanpätkä vauvan ihmeteltäväksi on myös tähän tungettu.Ratisevan lelun ompelin ihan vain yhdistämällä kaksi Veron Puodin Maijaa ja laittamalla hieman fleeceä ja kappaleen kinkunpaistopussia sisään. On pehmeä ja ritisee kivasti puristellessa! Toinen mukaan lähtevä lelu on pikkuapinalle ostettu, mutta vähälle käytölle jäänyt Les Deglingos merkin lelu.

Tervetuloa maailmaan Hafed!

Pikkuapinan Aku Ankat

Pikkuapinalle on niin helppo tehdä vaatteita. Neiti haluaa kaikkea, varsinkin sitä, mitä äidillä tai isoveljellä on. Samoista kankaista. Varsinkin neiti on pyydellyt "leikkareita" viimeaikoina useaan otteeseen. Kun nuori neiti näki äidin Aku Ankka "leikkarit", alkoi sellainen valitusvirsi, että pakkohan pienelle oli omat ankka-leggarit ommella. Kangas ei vaan riittänyt kuin toiseen lahkeeseen, joten toinen on perus mustaa, rusetti yksityiskohdalla. Rusetti olisi ehkä sanut olla hieman isompi, joten lähiaikoina (jos jaksan) saatan lisätä niitä vielä pari tuohon jonon jatkoksi. Musta trikoo on kierrätys kangasta, omista vanhoista, risoista äitiyshousuista:) Kuva on suorastaan kriminaalisen huono, mutta livenä nämä ovat kyllä tosi söpöt:)

Pikku neiti sai myös tunikamekon samasta kankaasta kuin äitikin. Voi sitä riemua:)
Edessä kulkee kaksi frillaa, aika painavia muuten ovat, trikoota molemmat. Toinen pää on sivusaumassa ja toinen kaula-aukossa. Kauluksen kanttaus on vähän vajakki, kun en katsonut ollenkaan raitojen menoa, mutta oikeesti, onko mitään väliä:) Hihan hatkeet ovat yksinkertaista resoria, ihan vain kaksoisneulalla käännettynä. En ole aiemmin sellaista harrastanut, siis resori on aina tähän asti ollut kaksinkertainen, mutta nyt päätin testata ja tulos on aika kiva, kevyt ja joustava. Taidan tehdä näin uudestaankin!