Ruusuja ja kuokkavieraita Nastolassa

Tänään puoliltapäivin oli lähtö Nastolaan serkun pojan synttäreille. Mieli teki uutta kolttua ja niin alkoivat koneet laulamaan 10.30 jälkeen. Klo 12 oli valmiina minun mekko ja pikkuapinan paita (okei, sen verran fuskasin, että kankaat oli leikottu jo edellisenä iltana, varmuuden vuoksi:)

Jos jotain vikaa tästä nyt pitäisi etsiä, niin perhoshihat olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisesta kankaasta, jotta sisäsaumat eivät näkyisi. Mutta pieni haitta muuten niin söpöön paitaan. Hame on Zarasta, mutta sen innoittamana ruusupaita syntyi:)

Pääsimme onneksi pulahtamaan synttäreillä, hurjan kuuma päivä oli. Pieni hurjapää uiskenteli kellukkeiden avulla samanikäisen serkkunsa kanssa hurjan kauas rannasta, monen metrin syvyydessä. Yhtään ei jännittänyt pientä neitiä, päin vastoin.

 

 Papukaijakin rohkaistui hyppimään laiturilta, mutta Ukko-kulta ei kastellut edes varpaitaan:)

Matka jatkui iltapäivällä Vääksyn kanavan kautta takaisin kotiin. Papukaija lumoutuu Vääksyllä aina ihan täysin, eikä hänen pois saaminen sieltä ole kovin helppoa:)

 

Oma mekkoni on Viljamin Puodin Kuokkavieraita. Ihana kuosi. Olen hautonut kangasta jo kankaiden yöstä, kun en kyennyt päättämään mitä siitä tulee. Eilen sitten tempaisin sakset käteen ja leikoin. Luirut vain jäivät, joten lapsille suunnitellut kesävaatteet jäivät nyt sitten tekemättä:)

 

Senkin tiesin, että juhlissa ei kumpikaan malta syödä mitään. Siksipä olin napannut kassiin kummallekkin piltit, tai eco-semperit oikeastaan ja siellä kanavaa katsellessa tungin ruokaa kummankin suuhun. Välillä sitä saa nähtävästi vielä papukaijaakin syöttää:) Päälle vielä jäätelöt kahvilassa ja lapsetkin olivat taas iloisia ja energisiä:)

Tässä vielä pikkuapina poseeraa uudessa paidassaan. Kuokkavierasmekon kaavana vaihteeksi taas Autumn Mood Ottobrestä, pienillä perhoshihoilla. Tämä on van niin nopea kaava tehdä ja mallina juuri sopiva minulle:)



Taas yksi kiva kesäpäivä takanapäin.

Kesäretki Porvooseen

Me käymme Porvoossa säännöllisen epäsäännöllisesti päiväretkillä. Yleensä jouluna ja kesällä, välillä syksylläkin. Porvoo on juuri sopivan matkan päässä päiväretkikohteeksi, eikä vanhankaupungin kujilla kirrmailu ole koskaan tylsää. Eilen lähdimme pikkuapinan kanssa retkelle kolmistaan, sillä isoveli oli vielä matkoilla muualla.

Neiti jaksoi hienosti kävellä melkein koko päivän Porvoossa. Vastaan tuli vain muutama maassamakuu-operaatio ja neidin kantaminen lyhyitä matkoja, kun hänen jalat eivät enää kantaneet. Rattaat jäivät kotiin ja se oli keskusteltu nuoren neidin kanssa jo etukäteen (kyllä, meidän 3-v laiskuliini haluaa aina kulkea rattaiden kyydissä joka paikkaan, hyvä ettei pihalla istuisi kärryissä leikkimisen sijaan).
 

Porvoon ihana lelukauppa on jokaisen lapsen unelma. Ja minun. Saisin kulutettua helposti suuren summan rahaa ostamalla nukkekotiin uudet kalusteet, kotileikkiin puisia ruokia, kakkuja jne. Ihania vaaleanpunaisia pahvilaatikoita voisin pinota nurkat täyteen ja suloiset uusvanhat peltilelut suorastaan vaativat pääsyä meille. Mutta ei, tällä kertaa emme ostaneet mitään. Neiti kävi kyllä keinumassa sisällä olevissa keinuissa.

 

Ihan ensimmäiseksi Porvooseen saavuttuamme pikkuapina halusi katsomaan kirkkoa ja kirkkoaukiolle jäätelölle. Vielä oli pienen muistissa Hanian reissun jokailtainen jäätelönsyönti kirkkoaukiolla. Jäätelönsyönnin sijaan käväisimme kahvila Helmessä berliinimunkeilla ja mehulla (nimittäin meidän omituinen lapsemme ei tykkää pitsasta, hampurilaisisa eikä oikein jäätelöstä. Jäätelöä apinalapsi kyllä haluaa aina, mutta kahden nuolaisun jälkeen jää jäätelö sulamaan jollekkin pöydän nurkalle).

 

Ihanaa, että myöhemmin ilma lämpesi niin, että oli melkein kuuma ja villatakit sai kassiin (tosin pikkuapinan takki hukkui jonnekkin Porvoon kujille). Kävimme joenrannassa nurmikolla picknikillä, siellä myös jahdattiin lintuja ja lentokoneita. Matkalla  ihmeteltiin maalattuja kiviä ja keskusteltiin vakavasti siitä, saako äitiä lyödä, jos äiti ei osta legoja.

 

Salaisen tien penkillä. Mystinen pieni polku kulki joen rantaa, melkein jäi huomaamatta, vaikka siinä ihan parkkiksen alapuolella on, ja vuosia sinne parkkeerattu. Ihana pieni ruohikkopolku kulki ruusujen ja muiden kukkien lävitse laiturille

 

 

 Lelumuseo jäi tutkimatta, ensi kerralla sitten se.

Pieni neiti nautti reissusta ja vaikka välillä känkkäränkkä nosti sarviaan, saimme sen nopeasti taltutettua. Ainoa suuri harmi (väsähtämisen lisäksi) oli se, että playmobil kissa oli unohtunut kotiin. 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä!

Yksisarvinen

Olen tainnut moneen kertaan kehua Verson puotia. Pakkohan se on, kun ihanimmat kuosit tulevat sieltä. Hyvänä kakkosen on Majapuu, Viljamin puoti ja muutama muu, mutta aivan erityisen ihanaksi Verson puodin tekee sen omistaja. Niin ihana ja sydämellinen. Ja mieletön ideanikkari.

FB:n ompeluryhmässä oli veivaushaaste, jossa piti kiittää tiettyä kangaskauppaa ompelemalla sen kankaista. MInä innostuin ja varjoveivasin. En oikeaan aikaan, mutta oikeana päivänä kuitenkin. Tässä ne ovat:

 Pikkuapina halusi mekon. Ja paidan ja shortsit ja hameen. Pieni neiti istui  kaikkien kaavalehtien ympäröimänä ja selasi ne kannesta kanteen. Lopulta hän valitsi hameen ja paidan.












 Oma Mekko on autumn mood kaavalla (Ottobre), pienillä perhoshihoilla. Helmassa leveä joustopitsi.

Lopulta vielä äidille mekko. Kangas on tilattu jo äitien päiväksi Majapuulta, mutta vasta nyt sain tilaisuuden sen ommella.

Oodi lomalle

Nimittäin tyttöjen lomalle. Minä ja pikku apina kahdestaan pienen pienessä kalastajakylässä Kreetan etelä-rannalla. Ei autoja, ei meteliä. Ei mitään  muuta kuin ranta, pari tavernaa ja kahvilaa, minimarkettia. Aurinkoa, ruokaa ja pieniä kävelyretkiä. Ihanaa. Pikkuapinan kanssa on varsin mukavaa, sillä hän on vaatimaton, iloinen ja aina valmis touhuihin. Loma ollaan menty hänen ehdoilla. Milloin neiti haluaa uimaan, sinne mennään.  Milloin kävelylle -voltalle- sinne lähdetään. Tänään iltapäivällä pieni halusi kiivetä vuorelle katsomaan kirkkoa. Niin tehtiin (ja huom! vuoren käsitys on vallan erilainen 3-vuotiaalla kuin aikuisella:).

Nyt se kuorsaa tuolla sängyssään, väsyneenä päivän koitoksista.

Se on ihmeellistä, miten erilaisia asioita sitä näkeekään, kun pysähtyy ja antaa lapsen viedä.

"Äiti, miksi tuo mies harjaa seinää maalilla?" (Kylän muurien kalkitsemista). "Äiti , miksi tuo mies pesee rantaa?" (kyllä, näin tapahtui, uusi sora oli saapunut Loutroon ja sitä pestiin makealla vedellä, vaikka meri liplatti siinä sorarannan vierellä). "Äiti, miksi tuo heinäsirkka on kuollut?" jne.

Loputtomia oivalluksia, ihmetyksiä, katseltavaa ja kuunneltavaa.

Muutamia tunnelmia matkalta kahdestaan.

"Äiti, katso tossa on pinkkiä. Miksi?"

"Äiti, mä tanssin tälleen, täällä ulkona. "

"Mennään vuorelle katsomaan kirkkoa."

"Äiti, mä haluan kanssa otta kuvia."

"Äiti, mulla on pairassa syrän ja titi-nalle käsilaukku."

 

Iltavoltalla kylällä. Vastustamaton halu uida äidin kielloista huolimatta. Ei haittaa, aina voi mennä vaihtamaan vaatteet. Pääasia että on hauskaa.