lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kesäretki Porvooseen

Me käymme Porvoossa säännöllisen epäsäännöllisesti päiväretkillä. Yleensä jouluna ja kesällä, välillä syksylläkin. Porvoo on juuri sopivan matkan päässä päiväretkikohteeksi, eikä vanhankaupungin kujilla kirrmailu ole koskaan tylsää. Eilen lähdimme pikkuapinan kanssa retkelle kolmistaan, sillä isoveli oli vielä matkoilla muualla.

Neiti jaksoi hienosti kävellä melkein koko päivän Porvoossa. Vastaan tuli vain muutama maassamakuu-operaatio ja neidin kantaminen lyhyitä matkoja, kun hänen jalat eivät enää kantaneet. Rattaat jäivät kotiin ja se oli keskusteltu nuoren neidin kanssa jo etukäteen (kyllä, meidän 3-v laiskuliini haluaa aina kulkea rattaiden kyydissä joka paikkaan, hyvä ettei pihalla istuisi kärryissä leikkimisen sijaan).
 




Porvoon ihana lelukauppa on jokaisen lapsen unelma. Ja minun. Saisin kulutettua helposti suuren summan rahaa ostamalla nukkekotiin uudet kalusteet, kotileikkiin puisia ruokia, kakkuja jne. Ihania vaaleanpunaisia pahvilaatikoita voisin pinota nurkat täyteen ja suloiset uusvanhat peltilelut suorastaan vaativat pääsyä meille. Mutta ei, tällä kertaa emme ostaneet mitään. Neiti kävi kyllä keinumassa sisällä olevissa keinuissa.


 


Ihan ensimmäiseksi Porvooseen saavuttuamme pikkuapina halusi katsomaan kirkkoa ja kirkkoaukiolle jäätelölle. Vielä oli pienen muistissa Hanian reissun jokailtainen jäätelönsyönti kirkkoaukiolla. Jäätelönsyönnin sijaan käväisimme kahvila Helmessä berliinimunkeilla ja mehulla (nimittäin meidän omituinen lapsemme ei tykkää pitsasta, hampurilaisisa eikä oikein jäätelöstä. Jäätelöä apinalapsi kyllä haluaa aina, mutta kahden nuolaisun jälkeen jää jäätelö sulamaan jollekkin pöydän nurkalle).

 

Ihanaa, että myöhemmin ilma lämpesi niin, että oli melkein kuuma ja villatakit sai kassiin (tosin pikkuapinan takki hukkui jonnekkin Porvoon kujille). Kävimme joenrannassa nurmikolla picknikillä, siellä myös jahdattiin lintuja ja lentokoneita. Matkalla  ihmeteltiin maalattuja kiviä ja keskusteltiin vakavasti siitä, saako äitiä lyödä, jos äiti ei osta legoja.




 

Salaisen tien penkillä. Mystinen pieni polku kulki joen rantaa, melkein jäi huomaamatta, vaikka siinä ihan parkkiksen alapuolella on, ja vuosia sinne parkkeerattu. Ihana pieni ruohikkopolku kulki ruusujen ja muiden kukkien lävitse laiturille


 
 


 Lelumuseo jäi tutkimatta, ensi kerralla sitten se.


Pieni neiti nautti reissusta ja vaikka välillä känkkäränkkä nosti sarviaan, saimme sen nopeasti taltutettua. Ainoa suuri harmi (väsähtämisen lisäksi) oli se, että playmobil kissa oli unohtunut kotiin. 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti