Takki!

Vihdoin, vihdoin olen ommellut itselleni takin. Sellaisen, jota kehtaa käyttää! Vähän iso se on, mutta mahtuupa villapaitaa alle. Koko prosessi vei muutaman viikon, joka ilta pari saumaa kasaan. Hitaasti ja rauhallisesti. Miettien. SILITTÄEN. Oikomatta työvaiheita (kuten tapana on:)

Lopputulos on ihana. Mielestäni. Hieman tuo suorat ompeleet ovat vähemmän suoria ja taskut eri korkeudella ( vaikka ei sentään niin paljon, kun kuva antaa ymmärtää:), mutta hei, EI SEN VÄLIÄ! Kangas antaa hurjan paljon anteeksi ompeluvirheitä, elävän pintansa vuoksi.

Ihmettelin kyllä itsekin miten jaksoin niin kamalasti syhrätä aikaa tähän, ala- ja ylälankojakin vaihtelin sen mukaan oliko tikki tulossa vaalealle vai mustalle :) Suorastaan ennekuulumatonta, hahah.

Kangas on Eurokankaasta ostettua villakangasta, jossa on takapuolella tuulensuojattu fleece. Lämmin siis. Tai no, nyt kun ilma meni nollan heikommalle puolelle, mielessäni kiroilin takin vuorettomuutta. Sillä sellainen se on. Vuoreton. Näkyvimmät saumat peitin ihanilla sydän ja pilkkuvinonauhoilla, nekin Ek:sta. Ja hei, muistin jopa kutistaa ne ensin!

Eipä näy hupun saumat, eikä muutkaan nyt:)

Kangas ei sykäyttänyt ihan kympillä, mutta valmiina se on ihana. Ja kaava on hyvä, joten seuraavaa takkia vaan sitten pykäämään vielä ihanammasta kankaasta:)

Kaavana on Ottobren naisten parka-maihari viime syksyltä, mutta tein siihen kyllä aika monta muutosta. Välillä mietin, että josko yrittäisi madaltaa sitä aitaa ja välillä en tajunnut, en sitten millään, niitä ohjeita. Varsinkin tuo hupun sauman peittäminen, tuulisuojat ja vetoketjun alle tullut lärpäke olivat hankala hahmottaa aluksi. Mutta tavasin uudelleen ja uudelleen ja tutkin valokuvaa ja lopulta se sitten aukesi. Pari virhettä tuli, kun en tajunnut heti, kuten tuon hupun ja takin sauman peittäminen, mutta lopputulos ei ole hassumpi. Joistain kohdista tuli hirveän paksut. Alavarat olisi pitänyt tehdä jostain tosi ohuesta kankaasta, eikä takkikankaasta, ja ehkä tuo listakin tuonne vetoketju alle olisi saanut olla ohuempaa. Mutta ihana Janome jaksoi ommella kangasvuorten yli, joten kaikki hyvin:)

Kaavassa koko vastasi aika kivasti. Hihat olivat lyhyet ja kapeahkot. eli sinne lisäsin pituutta ja leveyttä. Ja leveyttä lisäsin turhaan liikaa myös etu ja takakappaleisiin - omaa epävarmuutta vaan. Olin mitannut kaavan että sopiva on, mutta en kuitenkaan uskaltanut leikata ilman levennystä:)

Voila!

Takki on ollut jo pari viikkoa käytössä, mutta vasta tänään muistin valokuvauksen. Olin lähdössä tapaamaan ompelijaystävääni kun se välähti mieleen. Nyt on kuvat otettu ja mikä parasta, ystävää nähty pikaisesti ja Versonpuodin keijumaijat kotiutettu!