Erään FB:n ompeluryhmän seuraaminen on varsin antoisaa. Paljon ideoita, hyviä keskusteluja ja apua. Yksi hauskoista jutuista ryhmässä on perjantai-illan veivi. SAVA-veivissä on aikaa ommella 2 tuntia kankaasta valmiiksi tuotteeksi. Välillä käytetään omia kankaita, välillä ostetaan yllätyskangas jostain kangaskaupasta ja välillä ryhmässä on jopa vaihdeltu kankaita. Välillä on tarkat ohjeet, inspiraatiokuvat tai lopputuote on määritelty. Välillä saa vapaat kädet.
Tälläkertaa Saumanvaran veiviin osallistui Nosh Organics, joka myi meille veivaajille pientä yllätyskangaspakettia. Minäkin päätin osallistua, sillä Noshin kankaat yleensä puhuttelevat.
Paketti saapui keskiviikkona, mutta sen sai avata vasta veivipäivänä, eli perjantaina. Muutaman pettymyksen kyyneleen melkein tirautin, kun näin kankaan. Ei ollut ollenkaan väreiltään sellainen mikä minuun iskisi. Pikkuapina sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi itselleen paidan. No sehän sopi, mietiskelin. Kangas makoili olohuoneen lattialla pitkän iltapäivän, tuijottelin sitä aina muiden hommien lomassa. Vähitellen idea alkoi muodostumaan. Kangas muistutti minua sirkuksesta, juhlista ja Venäläisistä värikkäistä kirkoista. Raitakangas kirkui kääntymään vinoon ja samalla yritin mallailla sopivia kavereita sille.
Mitään ei oikein tuntunut löytyvän, ennekuin kurkkasin omaan vaatekaappiin. Sieltä bongasin mustapohjaisen valkopilkullisen tunikan. Alkuompeluaikojen söherrys ei ollut päässyt muutamaa kertaa enempää päälle, joten hyvillä mielin saatoin tuhota sen. Mustaa trikoota ja resoria hieman, mustavalkoistakin löytyi vielä pala. Pilkullista vinonauhaa. Siinä se sitten oli. Kahdeksan paikkeilla nappasin aloituskuvan veiviä varten ja piirsin kaavat ja mallailin kankaalle ja tasan klo 21.00 aloin leikkaamaan!
Hurja kiire, paniikki, saisinko tuotoksen valmiiksi?!
Paita oli lopulta valmis 22.15 ja päätin vielä saksia ja ommella haaremihousut sille kaveriksi. Siinä sitten viimeistelyjen kanssa meninkin puolisen tuntia yliajalle. Mutta ei se mitään!
Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni, reilussa kahdessa tunnissa sain aikaiseksi koko setin! Loppua kohden tahti kiihtyi ja ompelujälki heikkeni, mutta luulen, että kukaan muu ei sitä huomaa kuin minä itse. Viirilippu housuissa olisi saanut olla ainakin lipun verran pidempi ja ehkä paidassakin olisi ollut hauska lisä juju jos tuo lippuketju olisi jatkunut sivulta. No mutta tälläinen tuli ja näillä mennään:)
Pikkuapina riemastui kun aamulla näki uudet vaatteet.
"Äiti, nyt me voidaan lähteä junalla Afrikkaan!!! "
Mistä lie tullut tuollainen mielikuva sitten tai mitä Afrikka tarkoittaa tuollaiselle 3-vuotiaalle?
Seuraavana päivänä tutkittiin karttapallosta Afrikan sijaintia ja sen maita. Kun isoveli haikaili iltapalalla lomasta Kreetalla, pieni neiti sanoi "joo, mennään vaan, mutta oikeastaan mä haluaisin kuitenkin sinne Afrikkaan".
Tälläkertaa Saumanvaran veiviin osallistui Nosh Organics, joka myi meille veivaajille pientä yllätyskangaspakettia. Minäkin päätin osallistua, sillä Noshin kankaat yleensä puhuttelevat.
Paketti saapui keskiviikkona, mutta sen sai avata vasta veivipäivänä, eli perjantaina. Muutaman pettymyksen kyyneleen melkein tirautin, kun näin kankaan. Ei ollut ollenkaan väreiltään sellainen mikä minuun iskisi. Pikkuapina sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi itselleen paidan. No sehän sopi, mietiskelin. Kangas makoili olohuoneen lattialla pitkän iltapäivän, tuijottelin sitä aina muiden hommien lomassa. Vähitellen idea alkoi muodostumaan. Kangas muistutti minua sirkuksesta, juhlista ja Venäläisistä värikkäistä kirkoista. Raitakangas kirkui kääntymään vinoon ja samalla yritin mallailla sopivia kavereita sille.Mitään ei oikein tuntunut löytyvän, ennekuin kurkkasin omaan vaatekaappiin. Sieltä bongasin mustapohjaisen valkopilkullisen tunikan. Alkuompeluaikojen söherrys ei ollut päässyt muutamaa kertaa enempää päälle, joten hyvillä mielin saatoin tuhota sen. Mustaa trikoota ja resoria hieman, mustavalkoistakin löytyi vielä pala. Pilkullista vinonauhaa. Siinä se sitten oli. Kahdeksan paikkeilla nappasin aloituskuvan veiviä varten ja piirsin kaavat ja mallailin kankaalle ja tasan klo 21.00 aloin leikkaamaan!Hurja kiire, paniikki, saisinko tuotoksen valmiiksi?!
Paita oli lopulta valmis 22.15 ja päätin vielä saksia ja ommella haaremihousut sille kaveriksi. Siinä sitten viimeistelyjen kanssa meninkin puolisen tuntia yliajalle. Mutta ei se mitään!
Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni, reilussa kahdessa tunnissa sain aikaiseksi koko setin! Loppua kohden tahti kiihtyi ja ompelujälki heikkeni, mutta luulen, että kukaan muu ei sitä huomaa kuin minä itse. Viirilippu housuissa olisi saanut olla ainakin lipun verran pidempi ja ehkä paidassakin olisi ollut hauska lisä juju jos tuo lippuketju olisi jatkunut sivulta. No mutta tälläinen tuli ja näillä mennään:)
Pikkuapina riemastui kun aamulla näki uudet vaatteet.
"Äiti, nyt me voidaan lähteä junalla Afrikkaan!!! "
Mistä lie tullut tuollainen mielikuva sitten tai mitä Afrikka tarkoittaa tuollaiselle 3-vuotiaalle?
Seuraavana päivänä tutkittiin karttapallosta Afrikan sijaintia ja sen maita. Kun isoveli haikaili iltapalalla lomasta Kreetalla, pieni neiti sanoi "joo, mennään vaan, mutta oikeastaan mä haluaisin kuitenkin sinne Afrikkaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti