Maatuskan lumoissa

Viimeaikoina on jokapuolella näkynyt maatuskoja. Kunnon muoti-ilmiö, jolta ei tämäkään perhe ole välttynyt. Ensin meille muutti Rouva Maatuska. Se on yksi pikku apinan lempileluista. Apinalapsi jaksaa avata ja kasata sitä vaikka kuinka kauan.

Sitten tuli Metsolan maatuskavelouria, ihan vahingossa, toisen pesussa pilalle menneen kankaan sijalle. Siitä tuli mekot äidille ja tyttärelle. Tällaiset siis löytyy aiemmasta postauksesta.

MUoKS. Metsolan maatuskaa on tulossa vielä lisää meille, nimittäin ysmyiltä sain tilattua pinkin maatuskatakin pikku apinan kevät rientoihin. Se on aika ihana:)

Viimeviikolla erehdyin naapurin rouvan kanssa Kaareen ja siellä erityisesti Tigeriin, josta lähti hurjan monta maatuskajuttua:)

Lokakuussa Tampereen Triteks keikalta  jäi käsiin ihana valkoinen joustocollege, joka on poltellu käsissä. Ja samoissa käsissä on poltellut Hobby pointin silityskalvot. Idea on vain puuttunut. Sitä ideaa on haettu yhdeltä jos toiselta kaverilta, kunnes se valkeni yhtäkkiä. Maatuskoja. Tietenkin. Niitähän olisi hauska vääntä ja ne ovat riittävän lapsekkaita olematta ihan täysin HelloKitty linjaa.

Tuloksena on aika kiva tunika. Tai mekko.  Korkealla savupiippukauluksella. Ensin piirsin kuvat paperille ja väritin osat sillä värillä, mistä ne leikkaisin kalvoista.

Sitten palottelin paperimallit, jäljensin osat kalvoille ja silitin kiinni. Noin 4 tunnin urakka kahteen iltaan ajettuna. Lopputulos on aika ihana.

Jäljelle jää kysymys, miten kuva kestää pesua? Hyvin toivottavasti. Ideoita on tullut lisää ja uusi retki Hobby Pointiin siintää edessä. Jos vaikka joulupukin konttiin jotain...

You Tube lapset

Niin siinä on käynyt. Ihan huomaamatta. Että apina ja papukaija ovat nenä kiinni YouTuben videossa, aina kun vaan annetaan. Skaala on laaja papukaijan linnanmäki ja kirkonkello videoista aina pikku apinan Ti-ti nalleen. Uusimpana taloon on muuttanut Robin:) Tietty. Tätä on odotettu jo hetki, mutta vihdoin tuo pikku eskari on päiväkodissa oppinut, että Robin on ihana. Poikienkin mielestä.

Eilisilta tai siis nukkumaan meno aloitettiin kuuntelemalla yläsängystä tulevaa lauluharjoitusta "boom kah" vain raikasi kun papukaija lauloi. Klo 02 jälkeen kuuluu uninen ääni "mäkin haluan katsoa teletappia". Ilmeisesti unessa siitä keskusteltiin. Parin minuutin kuluttua kuuluu tömahdys (apina laskeutuu sängystä) ja askeleita. "ai kato äiti. Mä menen katsomaan teletappia". Olen taktisesti parkkeerannut itseni patjalle lasten huoneen ovensuuhun. Kuuluu osana taktiikkaan "näin saat lapset pysymään sängyssä" (turha kuvitellakkaan, mutta pakko yrittää. Ei enää kykene nukkumaan 4 ihmistä samassa sängyssä).

 Palautan pikku apinan takaisin sänkyyn. "Äiti. Teletappi?" Mä haluan tietokoneelta. -"Ei" vastaan.  
-" Laita edes Ti-ti nalle".

-" Ei käy nyt nukutaan" totean. Alkaa sellainen huuto, että oksat pois "mutku mä haluun". On sanomattakin selvää kumpi ottelun voittaa..ja kuitenkin kamppailu päättyy äidin tyrmäävään rapsutusotteeseen 5 minuutin jälkeen.

 Jihuu tää tuulettaa täällä eikä malta oikaista patjalle. Tulos äiti 1 - apinalapsi noin 100 tällä viikolla:)

voihan kankaiden yö..

nimittäin jäi kaivelemaan aika moni kangas. En jaksanut tai oikeastaan halunnut valvoa yli 01.00 kun aamulla oli työpäivä. Ja tilauksiakin tuli tehtyä vain muutama. Tänään hain kuitenkin postista Viljamin puodin ihanan hattarakekkeri trikoon! Sen turkoosin. maailman ihanimman ja suloisimman kankaan:)  Valkoista panda puuvillaa on tulossa vielä 3,5 metriä lastenhuoneen verhoiksi, kunhan se vain saapuu Viljamille.

Vielä odotellaan Emeli Desingin turkoosia appelsiini velouria:) enempään ei kyennyt kankaiden yönä (villat mielessä...)

Verson puodista tuli myös mieluisaa postia. Kauan odoteltu karkkikauppa saapui vihdoin piskin kanssa kotiin. Verson Puoti  on lempikangaskauppojani. Aina niin yllätyksellinen. Koska odotuaika oli aika pitkä, hyvitti ihana omistaja reippaalla kädellä leikatuilla kankailla:) Nyt riittää karkkikauppaa vielä lapsillekkin.

Sisaruskuva

On taas se aika vuodesta kun kuumeisesti kierretään vaatekauppoja, selataan nettikauppojen tarjontaa ja tutkitaan kangaskaapin sisältöä. Nimittäin päiväkodin valokuvaus lähestyy. Ja nimenomaa se Sisaruskuva. Mitä pipanoille päälle? Ikuisuus ongelma. Omaa tuotantoa? Metsolan raikasta värimaailmaa? Pomp de lux? Jotain muuta?

Tällaiseen päädyin: neropatti paita molemmille. Papukaijalle velourhousut ja Apinalle musta tyllihame ja mustavalkoraidalliset Sukkahousut. Vähän samaa ja vähän eri.aika suloista.

Muoks. Äiti vei lapset kuvaan kun minä lähdin töihin. Vaatteet vaihtuivat päiväkodissa, koska tausta oli täsmälleen neropattien värinen. ei olisi pikkupin´mpulat kuulemma erottuneet kuvasta:) Onnesi olin pakannut varavaatteet mukaan:) Apinalle  tämä ihana jämäpala mekko 
ja papukaijan ötökkä paita löytyy täältä. <3

Oliko pakko...

Olihan se. Nimittäin ommella tai ainakin yrittää ommella tylliunelma ystävän tytölle. Synttärilahjaksi. Voi pojat mikä työ. Yhteensä noin 40 metriä saumaa ommeltavana. Sormet verillä silmät kipeinä.

Tälläinen siitä sitten tuli. Ei ollut tarpeeksi tylliä. enkä jaksanut lähteä kauppaan, joten ompelin vielä vaaleanpunaisesta trikoosta frillahameen alle. Ei ihan sitä mitä suunnittelin. Kelpaako tätä edes viedä lahjaksi? Jaa, no uuttakaan en kykene tähän hätään tekemään.

Reipas pikku papukaija toimi sovitusmallina. Olisi kuulemma aika ihana jos olisi tyttö:)

Muoks. Pakko oli mennä vielä Eurokankaaseen hakemaan lisää tylliä. Sillä tuloksella, että koko vaalenpunainen tylli on loppunut jopa keskusvarastosta. No tilalle otin vaaleanpunaista organzaa. Kivasti nosti helmaa ja lahjan saaja tuntui olevan tyytyväinen.

 


Lisäksi vielä tunika. Tyttö on intohimoinen musiikin harrastaja joten tälläinen syntyi siltä pohjalta:

Koti kaaoksen keskellä

Visio ja toteutus. Usein eri asia:) niinkuin nyt. Päätin että lapsien pitää saada isompi huone ja meille riittää se pienempi. Iso visio sisustuksesta, kauniista harmonisesta huoneesta jossa pikku piltit leikkivät iloisesti yhdessä. No totuus voi olla toisenlainen.

Tavarat ja huonekalut piti heti siirtää. Totta Kai. Tuloksena on hirveä romuläjä lasten uudessa huoneessa, hirveä määrä pölyä ja roskaa ja hermostuneet lapset. Minkäs sille enää tässä vaiheessa voi. Eikun raivaamaan.

Uudet verhokankaat on tilattu viljamin puodista, uudet lundia pöytätasot haettu ja retki ikeaan odottaa. Kyllä vasta vielä hyvä tulee.

Muoks ja ikeassa käytiin ja uudelleen mennään. Pikkuapinalla oli aika hauskaa:) Huone- projekti saa uusia muotoja kun tavaroita saa vihdoin laiteltua paikoilleen.

Kummityttö ja sen heppa

Hepoista asiaa. Kamomilla sellaisista ja oikeista. Surautimpa nimittäin Roosa-nauha huutiksen innoittamana jämäpala paidan pikku apinalle. Yritin huutiksesta saman tyyppistä paitaa itselleni huutaa ja pitkään kisasinkin, mutta viime minuuteilla joku muu sen nappasi. No omat taidot eivät riitä MuttuRalla blogistin taitoihin, mutta tässä minun versio. Ja on muuten tosi söpö päällä. Muutenhan hepat pääsivät omaan pipoon ja hanskoihini.

No heposista puheenollen, kummityttö täytti 13 v. Ihanan iso tyttö. Niin suloinen ja mahtava tyyppi! Lähdimme häntä moikkaamaan 200 kilometrin päähän. Ensin piti tehdä koukkaus Triteksille Tampereelle (paha moka omaa taloutta ajatellen) ja sitten ajelimme Valkeakoskelle. PIkku apina halusi lähteä laitumelle katsomaan kummitytön heppoja, mutta päättikin kesken matkaa heittäytyä raivon kourissa maahan. Siinä sitä sitten oltiin keskellä ei mitään ja kiukuteltiin. Kunnes traktori tuli ja oli pakko juosta alta pois:) Siinä vaiheessa pikku apinakin sai jalat allensa.

Ensi lumi oli ihmetys apinan poikaselle. ."äiti katso jälkiä " ihmettelee pikku tyttönen kuvassa.

Reippaat muruset kävivät vielä silittelemässä heppoja ja olivat ihan innoissaan.