Titi-nalle college

Toissa yönä, unen ja valveen rajamailla, iski idea. Minä ompelen pikkuapinalle collegepaidan ja teen siihen applikoiden, tusseilla tai kalvoilla Titi-aiheisen kuvan. Ideasta ihastuneena sammuin kuin saunalyhty, mutta onneksi muistin idean vielä aamulla. Koska applikointi on syvältä, kunnon kangastusseja minulla ei ole, päädyin taas vaihteeksi kalvoihin. Pikkuapinan kanssa ensin mietimme kuvaa. Tiri-vauva ja Titi-nalle olivat ehdottomasti pienen neidin listalla. Koska kalvoja ei sattunut olemaan keltaisena (Tiri-vauva pukeutuu aina keltaiseen), neiti valitsi vauva-nallen vaatteiksi vihreän.


Siitä sitten vain leikkomaan kangasta ja suunnitelemaan kuvaa. Lopulta piirsin nallet soittimien kanssa, värityskuvaa mukaillen, leikkasin palat irti paperista ja piirsin kalvoille.

Kun kuvat oli leikattu, oli silityksen vuoro. Ompelin ensin paidan raglan saumat, sekä sivusaumat, jotta saisin kuvan mahdollisimman keskelle. Resorin värin päätin valita vasta kuvan valmistuttua. Pikku apina nimittäin valitsi kaikki mahdolliset värit kuvaan:)

Kuvien siityksen aloitin ylhäältä ja lisäsin lisää yksityiskohtia hitaasti.Silitykseen meni aika kauan, kuvan osia oli paljon, ja pieniä yksityiskohtia piti silitellä toisen osan päälle.

Lopuksi ompelin resorit. Valkoisia en halunnut, päädyin vaaleaan haaleaan vihreeseen. Kaavana on Ottobre 1/14 lehdestä Totem owl swetari.

 

Aika söötti, eikös:) Pikku apina on ihan innoissaan ja halusi paksun college paidan heti päällensä, vaikka ulkona oli melkein 30 astetta:) Niin ja ei puhettakaan, että paitaa olisi saanut silittää ensin. Saumat töröttävät ihan kunnolla, kun en niitä kerennyt prässäämään, mutta ei se mitään:)

Ruusuja ja kuokkavieraita Nastolassa

Tänään puoliltapäivin oli lähtö Nastolaan serkun pojan synttäreille. Mieli teki uutta kolttua ja niin alkoivat koneet laulamaan 10.30 jälkeen. Klo 12 oli valmiina minun mekko ja pikkuapinan paita (okei, sen verran fuskasin, että kankaat oli leikottu jo edellisenä iltana, varmuuden vuoksi:)

Jos jotain vikaa tästä nyt pitäisi etsiä, niin perhoshihat olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisesta kankaasta, jotta sisäsaumat eivät näkyisi. Mutta pieni haitta muuten niin söpöön paitaan. Hame on Zarasta, mutta sen innoittamana ruusupaita syntyi:)

Pääsimme onneksi pulahtamaan synttäreillä, hurjan kuuma päivä oli. Pieni hurjapää uiskenteli kellukkeiden avulla samanikäisen serkkunsa kanssa hurjan kauas rannasta, monen metrin syvyydessä. Yhtään ei jännittänyt pientä neitiä, päin vastoin.

 

 Papukaijakin rohkaistui hyppimään laiturilta, mutta Ukko-kulta ei kastellut edes varpaitaan:)

Matka jatkui iltapäivällä Vääksyn kanavan kautta takaisin kotiin. Papukaija lumoutuu Vääksyllä aina ihan täysin, eikä hänen pois saaminen sieltä ole kovin helppoa:)

 

Oma mekkoni on Viljamin Puodin Kuokkavieraita. Ihana kuosi. Olen hautonut kangasta jo kankaiden yöstä, kun en kyennyt päättämään mitä siitä tulee. Eilen sitten tempaisin sakset käteen ja leikoin. Luirut vain jäivät, joten lapsille suunnitellut kesävaatteet jäivät nyt sitten tekemättä:)

 

Senkin tiesin, että juhlissa ei kumpikaan malta syödä mitään. Siksipä olin napannut kassiin kummallekkin piltit, tai eco-semperit oikeastaan ja siellä kanavaa katsellessa tungin ruokaa kummankin suuhun. Välillä sitä saa nähtävästi vielä papukaijaakin syöttää:) Päälle vielä jäätelöt kahvilassa ja lapsetkin olivat taas iloisia ja energisiä:)

Tässä vielä pikkuapina poseeraa uudessa paidassaan. Kuokkavierasmekon kaavana vaihteeksi taas Autumn Mood Ottobrestä, pienillä perhoshihoilla. Tämä on van niin nopea kaava tehdä ja mallina juuri sopiva minulle:)



Taas yksi kiva kesäpäivä takanapäin.

Kesäretki Porvooseen

Me käymme Porvoossa säännöllisen epäsäännöllisesti päiväretkillä. Yleensä jouluna ja kesällä, välillä syksylläkin. Porvoo on juuri sopivan matkan päässä päiväretkikohteeksi, eikä vanhankaupungin kujilla kirrmailu ole koskaan tylsää. Eilen lähdimme pikkuapinan kanssa retkelle kolmistaan, sillä isoveli oli vielä matkoilla muualla.

Neiti jaksoi hienosti kävellä melkein koko päivän Porvoossa. Vastaan tuli vain muutama maassamakuu-operaatio ja neidin kantaminen lyhyitä matkoja, kun hänen jalat eivät enää kantaneet. Rattaat jäivät kotiin ja se oli keskusteltu nuoren neidin kanssa jo etukäteen (kyllä, meidän 3-v laiskuliini haluaa aina kulkea rattaiden kyydissä joka paikkaan, hyvä ettei pihalla istuisi kärryissä leikkimisen sijaan).
 

Porvoon ihana lelukauppa on jokaisen lapsen unelma. Ja minun. Saisin kulutettua helposti suuren summan rahaa ostamalla nukkekotiin uudet kalusteet, kotileikkiin puisia ruokia, kakkuja jne. Ihania vaaleanpunaisia pahvilaatikoita voisin pinota nurkat täyteen ja suloiset uusvanhat peltilelut suorastaan vaativat pääsyä meille. Mutta ei, tällä kertaa emme ostaneet mitään. Neiti kävi kyllä keinumassa sisällä olevissa keinuissa.

 

Ihan ensimmäiseksi Porvooseen saavuttuamme pikkuapina halusi katsomaan kirkkoa ja kirkkoaukiolle jäätelölle. Vielä oli pienen muistissa Hanian reissun jokailtainen jäätelönsyönti kirkkoaukiolla. Jäätelönsyönnin sijaan käväisimme kahvila Helmessä berliinimunkeilla ja mehulla (nimittäin meidän omituinen lapsemme ei tykkää pitsasta, hampurilaisisa eikä oikein jäätelöstä. Jäätelöä apinalapsi kyllä haluaa aina, mutta kahden nuolaisun jälkeen jää jäätelö sulamaan jollekkin pöydän nurkalle).

 

Ihanaa, että myöhemmin ilma lämpesi niin, että oli melkein kuuma ja villatakit sai kassiin (tosin pikkuapinan takki hukkui jonnekkin Porvoon kujille). Kävimme joenrannassa nurmikolla picknikillä, siellä myös jahdattiin lintuja ja lentokoneita. Matkalla  ihmeteltiin maalattuja kiviä ja keskusteltiin vakavasti siitä, saako äitiä lyödä, jos äiti ei osta legoja.

 

Salaisen tien penkillä. Mystinen pieni polku kulki joen rantaa, melkein jäi huomaamatta, vaikka siinä ihan parkkiksen alapuolella on, ja vuosia sinne parkkeerattu. Ihana pieni ruohikkopolku kulki ruusujen ja muiden kukkien lävitse laiturille

 

 

 Lelumuseo jäi tutkimatta, ensi kerralla sitten se.

Pieni neiti nautti reissusta ja vaikka välillä känkkäränkkä nosti sarviaan, saimme sen nopeasti taltutettua. Ainoa suuri harmi (väsähtämisen lisäksi) oli se, että playmobil kissa oli unohtunut kotiin. 

Kaiken kaikkiaan mainio päivä!