Ompelutilan muodonmuutos

Meidän keittiö oli ennen vain keittiö. Paljon tilaa, hyvin mahtui vieraitakin. Sitten sinne muutti ompelukone. Ja saumuri. Joskus pikkuapinan syntymän jälkeen (kun en jaksanut kokoajan korjata koneitä olohuoneesta piiloon). Siihen keittiön nurkkaan, joka on kauimpana hellasta. Ruokapöydän toiselle puolelle, seinän viereen. Näköyhteydessä olkkariin. Ja ennen kaikkea kuuloyhteydessä lastenhuoneeseen. Ensin tuli pöytä siihen. Sitten laitoin kapean lasiovisen kaapin. Sen täytyttyä (aika nopeasti, ihan sitä ihmettelin itsekkin), tuli lattialle pari laatikkoa. Kun ne täyttyivät, tuli niitä laatikoita vähän lisää. Niitä Ikean isoja kangaspintaisia, neliskanttisia. Kun ne täyttyivät, alkoi kangasvuoret pursuilemaan lattialle. Ei auttanut vaikka ompelin minkä kerkesin. Ei.

Jostain syystä kangasmäärät vain kasvoivat. Sitten pakkasin vaatehuoneeseen ison määrän "ei nyt just tällä hetkellä" kankaita. Ja kun sekään ei enää auttanut, vyöryi kaaos meidän päälle. Puolet keittiöstä oli valloitettu. Kaavoja, kankaita, saksia, neuloja, lankoja ja muita härpäkkeitä oli jokaisen tason päällä. Pikkuapina meinasi leikata parikertaa muutaman kankaankin silpuksi, kun sakset eivät enää mahtuneet ompelupöydälle.

Eilen sitten sanoin, että nyt riittää. Koko iloinen perhe hyppäsi autoon ja paineli Ikeaan. Siinä sitä sitten koko ilta koottiin hyllyjä, ja lajiteltiin kankaita. Tänään sain siivottua loputkin tilpehöörit. Kolmas konekin sai paikan. Nyt meillä on tulitauko, ja kangasmäärät hallinnassa. Tähän on pyrittävä tulevaisuudessakin. Into ommella katoaa, kun mittanauhaa pitää ensin etsiä puolituntia. Luovuus katoaa ehkä myös. Tai ainakin tulee ahdistus.

Tässä nyt ne kuuluisat ennen ja jälkeen kuvat.

Ja jälkeen.