Ensinnäkin koko päivä meni ohi nopeasti. Ukkokulta jaksoi olla frakissaan koko päivän, minä sain sentään vaihtaa mekkoa kesken kaiken. Ja korkokengät lensivät nurkkaan jo ensimmäisen tunnin jälkeen, kiitos valtavien hankaumien.
Väitöstilaisuudessa vakavana.
Karonkassa kiitospuheenvuoroja.
Juhlahumua. Ihanat kollegat olivat harjoitelleet Zorban tanssin ja esittivät sen. Lautasiakin saattoi hajota lattialle hurmoksessa (ja kyllä, papukaija suuttui siitä, koska astioitahan ei saa sillä lailla heitellä lattioille ja rikkoa, äiti on opettanut. No homma selvisi siten, että papukaijan poika sai kuulosuojaimet päähän, lautasen käteen ulkona. Sitä asiaa sitten käsiteltiin muutama päivä ja mietittiin, miksi kotona lautasia ei heitellä rikki):
Sitten asiaan eli ompeluhommat. (Niin kyllä siis tuo väittäminen on tietysti pääasia, mutta itsensä ylittäminen ompeluhommissa on aika ihanaa:)
Ensinnäkin jouduin ompelemaan kaksi mekkoa. Tietysti. Oli ihan pakko. Ei kai sitä vanhoilla vaatteilla voi mennä istumaan auditorioon?
Eli päivämekko. Eurokankaan polyesteripitsiä ja alla puuvillatrikoota (ja kyllä, huhu jonka mukaan joustamattoman ja joustavan kankaan yhdistäminen on saatanasta, pitävät paikkaansa. Kaavana vanha kunnon Summer Basic Ottobresta. Tämä kyseinen kaavahan on paita, josta olen muokannut itselleni oikein hyvin sopivan mekon.
Sitten THE Iltamekko. Sitä on väännetty ja käännetty, saumuroitu, ommeltu koneella, käsin, nuppineulotettu, purettu, otettu sisään ja itketty, raivottu ja muuten vaan kirottu. Kaava on oma ja työn ja tuskan takana. Mutta olen tosi ylpeä itsestäni, että sain tämän tehtyä. Välillä näytti jo siltä, että ei onnistu, mutta lopulta mekko kuitenkin tuli valmiiksi. Ja se on aika suora ja saumat samalla lailla joka puolelta, vaikka kuvista ei sitä käsitystä taida saadakkaan. Takana pitsivetoketju ja alla tyllihame.
Tämä puolipitkä mekko oli oikein hyvä ratkaisu, sillä koko juhlassa oli mukana vain yksi täyspitkä iltapuku, kaksi frakkia ja lukemattomia kesämekkoja ja tummia pukuja. Eipä tuo mitään haittaa, sellainen oli meillä etikettikin:)
Valmistelut itse päivään olivat mukavia, mutta aikaa ja energiaa vieviä. Viimeisen viikon Ukko-kulta luki ja valmistautui väitökseen ja minä kuljin 3 a4-arkin kanssa, johon listasin asioita. Vieraita, pöytäkarttaa, muistettavia asioita, päiväjärjestystä. Kuka missäkin, mikä mihinkin. Juoksemista ruokakaupan, kukkakaupan, pitopalvelun, alkon, suutarin, Jumbon jne välillä. Silittämistä, kampaajaa. Varmistusta ja varmistuksen varmistusta. Yliopistolla mittnauhan kanssa, kiertämässä ja etsimässä: mistä löytyy kahvinkeittimet, mistä jääkaappi? Kuka vastaa valoista ja kuka ilmastoinnista? Mihin asti paikalla saa olla ja koska tila pitää olla siivottuna? Loppujen lopuksi kaikki meni sitten superhyvin ja hienosti.
Kiitos apujoukkojen, serkun, joka valokuvasi, ihanan tädin ja kahden super ystävän, jotka auttoivat kaikessa käytännön hommassa paikan päällä. Äitini ja isäni, jotka hoitivat lapset ja auttoivat kaikessa mahdollisessa (he mm. kiersivät kuukauden kirpputoreja lautasten, lasien tms etsinnässä.)
Juhlan jälkeisenä päivänä kävimme siivoamassa ja hakemassa tavaroita yliopistolta. Pikkasen sitä tavaraa olikin.
Ukko-kulta sai vielä kunnianosoituksen, eli oman nimensä tähän tohtoreiden "pokaaliin".
Onneksi meille säästyi seuraavalle päivälle vielä muutama baklava ja kantaifi. Herkkua:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti