Kakkubloggaus

Niin. kakkuja. Paljon kakkuja. Niitä on hauska leipoa, mutta meillä ne eivät oikein perheen kesken tahdo kulua, joten niitä leivotaan yleensä vain juhliin. Leipominen vaan on aika hauskaa puuhaa ja vielä hauskempaa on tehdä erilaisia koristeita ja kuorrutuksia, testailla uusia reseptejä ja löytää uusia juttuja ja oppia lisää.

Siksipä tässä katsaus viime vuosien kakkuihin. Osa on ihan käsittämätöntä sotkua, osa ihan ok ja pari helmeäkin löytyy joukosta:


Uusin, eli pikku apinan 3-v kakku. Tilauksena oli titi-kakku. Ei mikään mestarillinen suoritus mutta pikku päivänsankari oli aivan innoissaan:)

 Sitten papukaijan tämän vuoden synttärikakku. Jonkinlaista Lego Chima ukkoa tuon oli tarkoitus muistuttaa, mutta yritin oikaista, enkä suunnitellut kuvaa ensin paperille. No lopputulos on aika...mielenkiintoinen:)

Sitten kummitytön synttärilahja. Neitokainen tilasi kakun, jossa on hevosia ja kukkia, liilaa, turkoosia ja mustaa. Tälläinen siitä sitten tuli. Kun oikein tihrustaa, voi nähdä 4 pientä ponia kukkien keskellä:) Tähän testasin Kinuskikissan vadelma-kinuskitäytettä ja se oli kyllä todella hyvää. Yleensä tykkään ihan perinteisestä, eli mansikka-kermavaahto, mutta kokeilujakin on tehty. Lähinnä vadelma-mustikka-valkosuklaa linjalla olen liikkunut kokeiluissa. Ennen tätä vadelma-kinuskitäytettä, en ole löytänyt mitään suuria tunteita herättävää yhdistelmää.

 

 
Sitten papukaijan viimevuotinen kakku. Herra tilasi änkkäri kakun ja sen sitten saikin:)

Ja samaan syssyyn pikkuapinan viimevuotinen. Hello Kitty oli neidin aika lemppari sillä hetkellä.

Papukaijan kakku vuosimallia -12. Ei mikään parhaimpia taidon näytteitä, mutta eipä tuo haitannut:)

Pikku apinan 1-v kakku. Aika söpö:)

Pikku apinan nimiäiskakut, toinen marsipaani kuorrutuksella ja nimellä, toinen syötävällä valokuvaprintillä. Oli todella kuuma päivä ja tuo suklaa-kerma -hyydykekakku ILMAN liivatetta (siinäpä vasta ällöttävää tavaraa, tuo ihme-aine liivate saa kauhun väristykset kulkemaan selkärangassa.) suorastaan suli ja kuva samalla. Hyvää se silti oli. Ja valokuvankin kerkesin napata:)

Ja tästä se kaikki alkoi. Nuori mies halusi junakakun 4 vuotta sitten, ja äiti yritti. Enemmänkin muistuttaa traktoria tai jotain autoa. Vaunu on vege-sedän kakku ja itse auto on tavallinen mansikkakakku. Tämän "fiaskon" jälkeen marssin alan liikkeeseen ja ostin hieman tarvikkeita, muotteja, tyllan, lastoja, muotoiluvälineitä, silikoni alustan, pastavärejä, valkaisija väriä, elintarvikeliimaa, kakkuvuokia, muffini peltejä jne jne. 4 vuoden testailujen jälkeen voisin väittää, että nykyisin kakkujen teko sujuu hieman paremmin jo. Kateellisena ja ihaillen selailen kuitenkin kakkumestareiden blogeja ja mietin, koska oppisin enemmän:)

Ja kerta kiellon päälle. Tämä ei ole varsinaisesti kakku vaan profiterol. Ei siis kuulu kategoriaan, mutta on, ah, niin herkullista. Ja helppoa. Tässä helppo ohje ko. herkun tekoon:

Pirkka kermatäytteisiä tuulihattuja (jos ei tunne suurta tarvetta tehdä itse tuulihatut ja täyttää niitä. Jos itse täyttää voi täytteen kanssa käyttää mielikuvitusta hieman enemmän, esim vaahtokarkki, suklaamousse tai jäätelö voisi tuoda kivaa potkua ko. jälkiruokaan). Lisäksi vatkattua kermaa tai vaniljavaahtoa tai jäätelöä. Päälle sulatettua suklaata,tummaa tai maitosuklaata. Tai oikeastaan yleensä keitän suklaasta ja kermasta kastikkeen.

Sitten vain sekaisin kulhoon ja syömään:)

Mummin mekko

Mun äiti on ihana <3

Mummi. Äiti. Voimavara. Olkapää. Ideanikkari. Ratkaisun keksivä. Pikkuapinan ja papukaijan rakas. Maailman paras.

(Kangas Verson Puodin Paratiisin laulajaa, kaava oma.)

Vallan valmis Ukko-kulta

Nyt se on ohi. Siis Ukko-kullan väitös ja karonkka. Oli aika jännää. Ja hauskaa. Ihan mahtava oikeastaan. Ja raskasta.

Ensinnäkin koko päivä meni ohi nopeasti. Ukkokulta jaksoi olla frakissaan koko päivän, minä sain sentään vaihtaa mekkoa kesken kaiken. Ja korkokengät lensivät nurkkaan jo ensimmäisen tunnin jälkeen, kiitos valtavien hankaumien. 

Väitöstilaisuudessa vakavana.

 Karonkassa kiitospuheenvuoroja.

Juhlahumua. Ihanat kollegat olivat harjoitelleet Zorban tanssin ja esittivät sen. Lautasiakin saattoi hajota lattialle hurmoksessa (ja kyllä, papukaija suuttui siitä, koska astioitahan ei saa sillä lailla heitellä lattioille ja rikkoa, äiti on opettanut. No homma selvisi siten, että papukaijan poika sai kuulosuojaimet päähän, lautasen käteen ulkona. Sitä asiaa sitten käsiteltiin muutama päivä ja mietittiin, miksi kotona lautasia ei heitellä rikki):


Sitten asiaan eli ompeluhommat. (Niin kyllä siis tuo väittäminen on tietysti pääasia, mutta itsensä ylittäminen ompeluhommissa on aika ihanaa:)

 

 Ensinnäkin jouduin ompelemaan kaksi mekkoa. Tietysti. Oli ihan pakko. Ei kai sitä vanhoilla vaatteilla voi mennä istumaan auditorioon?

Eli päivämekko. Eurokankaan polyesteripitsiä ja alla puuvillatrikoota (ja kyllä, huhu jonka mukaan joustamattoman ja joustavan kankaan yhdistäminen on saatanasta, pitävät paikkaansa. Kaavana vanha kunnon Summer Basic Ottobresta. Tämä kyseinen kaavahan on paita, josta olen muokannut itselleni oikein hyvin sopivan mekon.

Sitten THE Iltamekko. Sitä on väännetty ja käännetty, saumuroitu, ommeltu koneella, käsin, nuppineulotettu, purettu, otettu sisään ja itketty, raivottu ja muuten vaan kirottu. Kaava on oma ja työn ja tuskan takana. Mutta olen tosi ylpeä itsestäni, että sain tämän tehtyä. Välillä näytti jo siltä, että ei onnistu, mutta lopulta mekko kuitenkin tuli valmiiksi. Ja se on aika suora ja saumat samalla lailla joka puolelta, vaikka kuvista ei sitä käsitystä taida saadakkaan. Takana pitsivetoketju ja alla tyllihame.

Tämä puolipitkä mekko oli oikein hyvä ratkaisu, sillä koko juhlassa oli mukana vain yksi täyspitkä iltapuku, kaksi frakkia ja lukemattomia kesämekkoja ja tummia pukuja. Eipä tuo mitään haittaa, sellainen oli meillä etikettikin:)

Valmistelut itse päivään olivat mukavia, mutta aikaa ja energiaa vieviä. Viimeisen viikon Ukko-kulta luki ja valmistautui väitökseen ja minä kuljin 3 a4-arkin kanssa, johon listasin asioita. Vieraita, pöytäkarttaa, muistettavia asioita, päiväjärjestystä. Kuka missäkin, mikä mihinkin. Juoksemista ruokakaupan, kukkakaupan, pitopalvelun, alkon, suutarin, Jumbon jne välillä. Silittämistä, kampaajaa. Varmistusta ja varmistuksen varmistusta. Yliopistolla mittnauhan kanssa, kiertämässä ja etsimässä: mistä löytyy kahvinkeittimet, mistä jääkaappi? Kuka vastaa valoista ja kuka ilmastoinnista? Mihin asti paikalla saa olla ja koska tila pitää olla siivottuna? Loppujen lopuksi kaikki meni sitten superhyvin ja hienosti.

Kiitos apujoukkojen, serkun, joka valokuvasi, ihanan tädin ja kahden super ystävän, jotka auttoivat kaikessa käytännön hommassa paikan päällä. Äitini ja isäni, jotka hoitivat lapset ja auttoivat kaikessa mahdollisessa (he mm. kiersivät kuukauden kirpputoreja lautasten, lasien tms etsinnässä.)

Juhlan jälkeisenä päivänä kävimme siivoamassa ja hakemassa tavaroita yliopistolta. Pikkasen sitä tavaraa olikin.

 Ukko-kulta sai vielä kunnianosoituksen, eli oman nimensä tähän  tohtoreiden "pokaaliin".

Onneksi meille säästyi seuraavalle päivälle vielä muutama baklava ja kantaifi. Herkkua:)

753 km

753 kilometriä on se matka, minkä istuimme autossa 3 päivän aika tällä viikolla. Siis minä ja lapset. Kesän ensimmäinen lomareissu. Oli muuten hurjan kivaa.

Keskiviikkona starttasimme kohti Merikarviaa. Jossain Forssan tienoilla alkoi lapsilla jo mennä hermo, joten koukkasimme Minkiöön, museorautatietä katsomaan ja syömään eväitä.

 

Mansikat tekivät kauppansa ja autossa napattiin dvd soittimet päälle. Toiselle Titi-nallea, toiselle Angry Birdsiä.

AH, mikä rauha. Hetken.

Autoon oli päässyt paussin aikana HIRVEÄ, KAMALA, PELOTTAVA kärpänen, joka aiheutti pienimmän matkustajan totaalisen hajoamisen ja hysteerisen itkun. Saman tien sitten kakkostien reunaan parkkiin ja kärpästä hätistelemään. 

Porissa pikaiseen kauppaan, vessaan ja tietysti kaupan lattialle makoilemaan, kuinkas muuten.

Vihdoin kun selvisimme Merikarvialle, oli ihana ystävä ja naapuri vastassa lämpimän ruoan kanssa. Mikä enkeli!

Lapset olivat riemuissaan kavereiden näkemisestä ja tietysti asuntovaunussa nukkumisesta. Homma meni siis aika jännäksi, varsinkin puuceen osalta:)

 

Pääsimme myös uimaan järvelle ja lapset vielä pulahtivatuudelleen illansuussa, tosin meressä.

Ja se sauna. Kiitos muuten tabletin ja lastenohjelmat, saimme istua hetken rauhassa pimeässä savusaunassa naapurin rouvan kanssa. Ihanaa. Rauhaa.

(No pakko se on sanoa. Hyttyset pääsevät taas inhokkilistalleni. Miten sen talvella unohtaakaan, että kesä ei ole pelkkää ihanaa oleskelua lämpimässä kesäillassa istuskellen. Siihen kuuluu oleellisesti sadat ja tuhannet hyttyset, jotka saavat ihmiset sekaisin. Niin sekaisin, että kutiavat lapset näkivät kamalia painajaisia, kuinka hämähäkit kävelivät ympäri kehoa. Olipa kiva selittää klo 03.00 yöllä, että ei siellä sängyssä ole mitään, vaan hyttysen pistot vaan kutittavat. Ei oikein uponnut puoliunessa oleville.)

Mökkeilyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Suuntana Ikaalinen ja Titi-nallen puoti. Itse talo oli vielä talviteloilla, mutta ihana ja ystävällinen henkilökunta tuli avaamaan meille pienen puodin, jotta pääsimme ostamaan pikku apinalle syntymäpäivälahjaa.

Apinan poikanen sai taas vuoden lisää ikää, pienestä vauvasta, taaperosta on nyt tullut oikeasti leikki-ikäinen iso tyttö.


Joka tapauksessa, ihan mieletöntä Titi-nalle talon henkilökunnana puolelta tulla meille availemaan ovia. Käväisimme myös uimassa viereisellä rannalla, pari kolme tuntia hurahti nopeasti. Lähtiessämme meinasi iskeä kriisi. Kumpikin olisi halunnut takaisin Titin taloon leikkimään (jonne ei siis päässyt), mutta onneksi Riitta sattui paikalle ja jäi hetkeksi juttelemaan lasten kanssa. Niin vältyttiin huudolta ja matka jatkui.

Uusi Isoäiti -nalle pääsi heti uimaan, ja sehän vasta hauskaa oli:)

 

Ikaalisissa pysähdyimme jätskille,  jossain Ikaalisten jälkeen Kolmostien reunalla metsästin hämähäkkiä hysteerisen kuoron tahdissa takaikkunalta. Takapenkiltä kuului itkien "älä katso sisko sitä, ni ei pelota" Toinen vastaa yhtä lailla itkien "en katso" ja sitten yleinen kuoro "ääääitiiiiiiiiii.....".

Tampereella hurjan ukkosen saattelemina mäkkärillä. Janakkalassa pidimme jaloittelutauon ja vihdoin 753 ajokilometrin jälkeen olimme kotona. Ihanaa. Vaikka reissaaminen on hauskaa ja kivaa, on kotiin paluukin ihanaa. Pari suunniteltua etappia jäi pois hurjan ukkosmyrskyn takia Tampereen tienoilla sekä ihan klassisen aikataulun pettämisen takia. Mutta ei se haittaa. On siis syytä vain suunnitella uusi reissu, Vääksyn kanavalle, Tampereen Koskipuistoon ja Valkeakoskelle rakkaan ystävän luo.

Jäätelöä, hapsuja ja pinkkiä

H&M:llä näin tässä taannoin ihanan hapsutopin, jota koristi ananas printti. Toppi oli jo kädessä, mutta sitten alkoi omaatuntoa kolkuttamaan ja jätin paidan (sunmuuta) kauppaan ja suoriuduin ulos.

Ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten minun oli pakko ommella oma versio hapsutopista pikku apinalle. Samalla ompelin pinkit Siiri ja Myyry caprit topin kanssa käytettäväksi.

Värit ovat luonnossa aika paljon kirkkaammat, ilta valossa kaikki näyttää niin hailulta. Topin kangas on paksua persikan väristä trikoota ja kuvat on tehty silityskalvoilla.

Tässä yksityiskohtaisemmin vielä tuo kuva

Helma on siis hapsutettu ja hihansuut ja kaula-aukko ovat raakareunaisia. Niitä kiertää kaksoineullalla tehty koho-ommel antamaan vähän terävyyttä ja ilmettä.

Sovituskuvaa lisäilen, kun sitä on saatavilla. Nyt pieni prinsessa on untenmailla, eikä sovituksia enää saa.

 Pieni äidin pallero muuten täyttää 3-v perjantaina. Aika hurjaa. Huomenna lähdemme pariksi yöksi ystävän mökille ja paluumatkalla tuo pieni Titi-nalle fani pääsee Titi-nallen kauppaan valitsemaan omaa synttärilahjaa. (Ja aika mieletön palvelu heillä, koko talo ja kauppa ovat kiinni, mutta kun muuten ei onnistu, saamme käydä privaatti ostoksilla perjantaina. Aika ihania ovat siellä Titi-nallen talolla, eikö?)

Kesämekko ja farkkujersey

Vihdoinkin pääsin taas ompelemaan. Pitkään kangaskasasta on huudellut Nosh Organicsin farkkujersey. Ihana tuntuinen materiaali ja herkullinen vihreä väri. Niistä ompelin itselleni farkkutyyppiset housut.

Mikä pettymys olikaan, kun muutaman tunnin käytön jälkeen polvia koristivat  jättisuuret pussit. Kangas siis venahtaa rumasti käytössä. Ihana ja kaunis kangas, mutta en usko että hankin lisää.  Toki jäljelle jääneestä kankaasta saa pikkuapina jotain kivaa syksymmällä.

Lisäksi  Metslan pinkki apila joustis halusi ehdottomasti muuttua rantamekoksi. Mekon tutoriaalin löysin joskus viime kesänä Made for Apes blogista (aivan ihana blogi, suosittelen) ja siitä muokkasin omiin mittoihin sopivan koon.

 Harmaan Siirin ja Myyryn loppu muotoutui harmaan viskoositrikoon kanssa hulmuhelmaiseksi mekoksi. Kaavan pohjana taas vanha kunnon Summer Basic viime vuoden Ottobresta. Kuvassa näyttää aika hassulta, mutta tämä on aika kiva päällä. Ei kyllä varmaan top 5 yltä, sen verran painavaa tuo viskoositrikoo on, että se vetää Siiriä ja Myyryä alaspäin. Voipi olla, että tie kohti kangaskauppaa käy pian ja helma vaihtuu kevyempään.

Kukkia kukkia

Eli siis kukkia. Paaaaaljon kukkia.

Kerrankin sain ostaa niin paljon kukkia kun halusin. Sillä niillä piti koristella ukko-kullan karonkka tila. Itse juhlasta ei sen enempää nyt, sillä nyt on aika puhua kukista:)

Olin sanut ajatuksen kukkakoristeista, kun ostimme kirppareilta kippoja ja kappoja juhlia varten. Muun muassa50 ruusukahvikuppia tasseineen muuttivat meille. Hetken eriparisia kuppeja pyöriteltyäni käsissä, päätin ottaa osan niistä kukkakoristeiden alustoiksi. Oasis sienen hakuun ja asetelmien tekoon.

Sitten vaan olohuoneen lattialle kaikki esille ja hommiin.

(Olohuoneen lattia on koko olemassaoloni keskuspiste, kaavoitukset, kankaanleikkuut, välillä myös leivonta tapahtuu siinä, murhamysteerien pyöriessä taustalla telkkarissa.)

Enpä taida jaksaa enempää näistä kirjoittaa. Sain kerrankin hommailla kukkien kanssa tarpeeksi ja tuoksu ja väriloisto ovat vielä mielessä. Ja kunhan kerkeän laitan kuvan kukista vielä juhlapaikalla.

Ihania, eikö?