sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pikkuapinan kevätmekkoja

Pikkuapina on kova kinuamaan uusia vaatteita. Vaikka ikää on reippaasti alle 3, on neidillä jo selvät sävelet, että äiti ompelee ja mummo kutoo. Melkein joka kerta mummolan kyläreissulla apina käy lävitse mummin lankalaatikon ja valitsee itselleen úusia sukka- ja tumppulankoja.

"Voi kiitos mummi, kun kudoit punaiset villasukat, voi kiitos. Voitko kutoa vielä punaiset lapaset?" kuului viimeksi neidin suusta. Ja mummihan kutoo, kuka voisi vastustaa niin suoraan sydämestä tulevaa kiitosta ja vilpitöntä riemua uusista sukista .

Myös äidin kangaslaarit saavat säännöllisesti pienen vierailun pikkuapinan puolesta. Siinä saavat kyytiä kankaat, langat, pitsit, nauhat ja, paha kyllä, sakset ja nuppineulat. Kun uusi kangaspaketti tupsahtaa postiluukusta, on neidin ensimmäinen kommentti "onko tuo minulle? Haluan äiti uuden mekon". Viimeksi kotiin tulleet rusetti- ja karusellikankaat saivat riemukiljahdukset pienen apinan suusta, ja ennen pesuja ja leikkauksia olivat kankaan nuoren neidin viittoina, peittoina ja kummituspukuna, tietenkin.

Vihdoin sain viimeyönä apinan kevätmekot ommeltua, Ne, mitä tuo on kinunut, jalassa roikkuen. Aika söpöt tulivat, täytyy sanoa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti