Veivillä Afrikkaan

Erään FB:n ompeluryhmän seuraaminen on varsin antoisaa. Paljon ideoita, hyviä keskusteluja ja apua. Yksi hauskoista jutuista ryhmässä on perjantai-illan veivi. SAVA-veivissä on aikaa ommella 2 tuntia kankaasta valmiiksi tuotteeksi. Välillä käytetään omia kankaita, välillä ostetaan yllätyskangas jostain kangaskaupasta ja välillä ryhmässä on jopa vaihdeltu kankaita. Välillä on tarkat ohjeet, inspiraatiokuvat tai lopputuote on määritelty. Välillä saa vapaat kädet.

Tälläkertaa Saumanvaran veiviin osallistui Nosh Organics, joka myi meille veivaajille pientä yllätyskangaspakettia.  Minäkin päätin osallistua, sillä Noshin kankaat yleensä puhuttelevat.

Paketti saapui keskiviikkona, mutta sen sai avata vasta veivipäivänä, eli perjantaina. Muutaman pettymyksen kyyneleen melkein tirautin, kun näin kankaan. Ei ollut ollenkaan väreiltään sellainen mikä minuun iskisi. Pikkuapina sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi itselleen paidan. No sehän sopi, mietiskelin. Kangas makoili olohuoneen lattialla pitkän iltapäivän, tuijottelin sitä aina muiden hommien lomassa. Vähitellen idea alkoi muodostumaan. Kangas muistutti minua sirkuksesta, juhlista ja Venäläisistä värikkäistä kirkoista. Raitakangas kirkui kääntymään vinoon ja samalla yritin mallailla sopivia kavereita sille.

Mitään ei oikein tuntunut löytyvän, ennekuin kurkkasin omaan vaatekaappiin. Sieltä bongasin mustapohjaisen valkopilkullisen tunikan. Alkuompeluaikojen söherrys ei ollut päässyt muutamaa kertaa enempää päälle, joten hyvillä mielin saatoin tuhota sen. Mustaa trikoota ja resoria hieman, mustavalkoistakin löytyi vielä pala. Pilkullista vinonauhaa. Siinä se sitten oli. Kahdeksan paikkeilla nappasin aloituskuvan veiviä varten ja piirsin kaavat ja mallailin kankaalle ja tasan klo 21.00 aloin leikkaamaan!

Hurja kiire, paniikki, saisinko tuotoksen valmiiksi?!

Paita oli lopulta valmis 22.15 ja päätin vielä saksia ja ommella haaremihousut sille kaveriksi. Siinä sitten viimeistelyjen kanssa meninkin puolisen tuntia yliajalle. Mutta ei se mitään!

Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni, reilussa kahdessa tunnissa sain aikaiseksi koko setin! Loppua kohden tahti kiihtyi ja ompelujälki heikkeni, mutta luulen, että kukaan muu ei sitä huomaa kuin minä itse. Viirilippu housuissa olisi saanut olla ainakin lipun verran pidempi ja ehkä paidassakin olisi ollut hauska lisä juju jos tuo lippuketju olisi jatkunut sivulta. No mutta tälläinen tuli ja näillä mennään:)

 

Pikkuapina riemastui kun aamulla näki uudet vaatteet.

"Äiti, nyt me voidaan lähteä junalla Afrikkaan!!! "

Mistä lie tullut tuollainen mielikuva sitten tai mitä Afrikka tarkoittaa tuollaiselle 3-vuotiaalle?

Seuraavana päivänä tutkittiin karttapallosta Afrikan sijaintia ja sen maita. Kun isoveli haikaili iltapalalla lomasta Kreetalla, pieni neiti sanoi "joo, mennään vaan, mutta oikeastaan mä haluaisin kuitenkin sinne Afrikkaan".

  

Takki!

Vihdoin, vihdoin olen ommellut itselleni takin. Sellaisen, jota kehtaa käyttää! Vähän iso se on, mutta mahtuupa villapaitaa alle. Koko prosessi vei muutaman viikon, joka ilta pari saumaa kasaan. Hitaasti ja rauhallisesti. Miettien. SILITTÄEN. Oikomatta työvaiheita (kuten tapana on:)

Lopputulos on ihana. Mielestäni. Hieman tuo suorat ompeleet ovat vähemmän suoria ja taskut eri korkeudella ( vaikka ei sentään niin paljon, kun kuva antaa ymmärtää:), mutta hei, EI SEN VÄLIÄ! Kangas antaa hurjan paljon anteeksi ompeluvirheitä, elävän pintansa vuoksi.

Ihmettelin kyllä itsekin miten jaksoin niin kamalasti syhrätä aikaa tähän, ala- ja ylälankojakin vaihtelin sen mukaan oliko tikki tulossa vaalealle vai mustalle :) Suorastaan ennekuulumatonta, hahah.

Kangas on Eurokankaasta ostettua villakangasta, jossa on takapuolella tuulensuojattu fleece. Lämmin siis. Tai no, nyt kun ilma meni nollan heikommalle puolelle, mielessäni kiroilin takin vuorettomuutta. Sillä sellainen se on. Vuoreton. Näkyvimmät saumat peitin ihanilla sydän ja pilkkuvinonauhoilla, nekin Ek:sta. Ja hei, muistin jopa kutistaa ne ensin!

Eipä näy hupun saumat, eikä muutkaan nyt:)

Kangas ei sykäyttänyt ihan kympillä, mutta valmiina se on ihana. Ja kaava on hyvä, joten seuraavaa takkia vaan sitten pykäämään vielä ihanammasta kankaasta:)

Kaavana on Ottobren naisten parka-maihari viime syksyltä, mutta tein siihen kyllä aika monta muutosta. Välillä mietin, että josko yrittäisi madaltaa sitä aitaa ja välillä en tajunnut, en sitten millään, niitä ohjeita. Varsinkin tuo hupun sauman peittäminen, tuulisuojat ja vetoketjun alle tullut lärpäke olivat hankala hahmottaa aluksi. Mutta tavasin uudelleen ja uudelleen ja tutkin valokuvaa ja lopulta se sitten aukesi. Pari virhettä tuli, kun en tajunnut heti, kuten tuon hupun ja takin sauman peittäminen, mutta lopputulos ei ole hassumpi. Joistain kohdista tuli hirveän paksut. Alavarat olisi pitänyt tehdä jostain tosi ohuesta kankaasta, eikä takkikankaasta, ja ehkä tuo listakin tuonne vetoketju alle olisi saanut olla ohuempaa. Mutta ihana Janome jaksoi ommella kangasvuorten yli, joten kaikki hyvin:)

Kaavassa koko vastasi aika kivasti. Hihat olivat lyhyet ja kapeahkot. eli sinne lisäsin pituutta ja leveyttä. Ja leveyttä lisäsin turhaan liikaa myös etu ja takakappaleisiin - omaa epävarmuutta vaan. Olin mitannut kaavan että sopiva on, mutta en kuitenkaan uskaltanut leikata ilman levennystä:)

Voila!

Takki on ollut jo pari viikkoa käytössä, mutta vasta tänään muistin valokuvauksen. Olin lähdössä tapaamaan ompelijaystävääni kun se välähti mieleen. Nyt on kuvat otettu ja mikä parasta, ystävää nähty pikaisesti ja Versonpuodin keijumaijat kotiutettu!

Äidin uudet leggarit

Kauhea himo on kesän jälkeen saada jotain uutta päälle. Niimpä tein muutaman pienen kangastilauksen ja käväisin eurokankaassa.

Nyt on sitten ommeltuna pupu- ja kolmioleggarit, mustat joustocollege leggarit, (joista ei nyt tähän hätään ole kuvaa) petroolit collegetrikooleggarit, akuankka- ja karkkileggarit sekä tiikerileggarit. Aika monet on nyt valmiina :) Niitä hillittyjä yksivärisiä yläosia nyt sitten tarvittaisiin aika monta.

Papukaijalle

Papukaija on siitä hassu pieni mies, että hän rakastaa erityisesti vaatteissa pinkkiä, punaista ja tyttömäisiä kuoseja. Mielelläni niitä hänelle soisin, mutta karu koulumaailma pistää miettimään. Niinpä yritän hieman vältellä pahimpia tyttökankaita. Mutta, kun Papukaija sanoi haluavansa Noshin lintu kangasta, totesin, että sopii. Oranssinsävyinen kangas on juuri sopiva pienelle pojalle. Tumma pohjaväri ja haalea oranssi, ei lainkaan tyttömäinen, mutta kuitenkin herkkä ja papukaijaan vetoava. Värit ovat luonnossa kauniimmat, pehmeä oranssi ja saven väri.

Aku Ankasta en edes kysynyt, tiesin jo valmiiksi että papukaija tulee rakastaaan kangasta. Ja kiva siitä tulikin! (Ja sotkut voisi siivota pois ennen kuvien ottoa:)

Surffikangas ei minua itseäni niin innosta, mutta papukaija käy ihan kuumana tyrskeisiin ja aaltoihin, joten kangas oli taattu menestys. Ihan kiva tästäkin tuli, peruspaita. Hieman mietin tuota kaula-aukkoa, että tuliko liian iso. Se selvinnee kun pääsemme sovittamaan:)
Ja taas katselen tätä kuvaa tässä kirjoittaessa ja mietin yhtä juttua.

VOISINKO JOSKUS OPPIA SILITTÄMÄÄN VALMIIT VAATTEET!!

Luokattoman näköistä, kun helmakäänteet pullistele ja kangas on rypyssä. Silitystä harjoitan kyllä ompelun aikana, mutta valmis tuotekin olis varmaan syytä tutustuttaa silitysrautaan.

Hirveän monta muutakin tuolla kasassa on valmiiksi leikattuna. Kunhan löydän aikaa jostain, surrauttelen lisää vaatettta isolle pienelle, jalat ja kädet ovat jo kohta kilometrin pituiset, ja vanhat vaatteet alkavat olla jo liian pieniä. Uudistusta vaatekaappiin siis kaivataan:)

Kissoja

Kissoja, kissoja kissoja. Miten sitä nyt näin pääsi käymään, pelkkiä kissoja? Beigepohjaisen kisukankaan pikkuneiti valitsi itse Pehemiän nettikaupan valikoimista. Lumitiikeriä odottelin pitkään löytyväksi ja vihdoin KVK sitä sitten toikin Suomeen. Muuallakin sitä taisi olla jo aiemmin myynnissä, mutta heräsin myöhään. Hassut kissat hatut päässä ei iskenyt alkuunkaan, kun kangasta katselin eri nettikaupoissa. Sitten vähä vähältä rupesinkin miettimään, että... mitä jos? Lopulta sitä muutti meille pikkupätkä, juuri mekkosen verran.


Pikkuneidin kaappiin pääsee näin ollen kolme kissa-aiheista vaatetta:

Mekko vaaleanpunaisilla kanteilla. Eteen halusin tuollaisen rypytyshässäkän, mutta ei se sittenkään oikein toimi. Ehkä perinteinen rusetti sittenkin? Tai jotain? Ilman mitään, mekko on kovin pelkistetty, toisaalta miksei välillä niinkin? Kangas on ihanan värinen, herkkä. Kunnon pikkutyttö - kangas.

Sitten digikisut. Kangas on ihanan värinen, sävyt sopivat hyvin yhteen, eikä todellakaan ole mikään liian hempeä. Väritys on jotenkin todella ilmava ja sopii pikkuapinalle. Kuosikin on tosi hauska, nyt kun sitä on tässä hetken jo kerinnyt katsella:)

Kolmantena oma suosikki, lumitiikerit. Olkapään "siivet" ja perus slimmi malli tuo tyttömäisyyttä muuten aika "kovaan" kankaaseen. Väritys ja kuosi on jotenkin aika hurjia tai ehkä ennemminkin kalseita suloiselle punaposkiselle pikku tytölle, mutta muhkean tyllihameen kanssa tämä on I-H-A-N-A! (ja pääsinpä hetkeksi harjoittelmaan kuvankäsittelyä, pitkästä aikaa. Selkeästi on vielä työtä tehtävänä sillä saralla:)

Kissoja siis. Mitähän seuraavaksi?

Vauvan peitto ja muuta

Nyt se on valmis. Työn ja tuskan takana. Kantti ei ole edes sinneppäin ja en ole varma, kehtaako tätä laittaa eteenpäin. Lahjaksi kun olisi menossa.

Ystäväni Haniassa Kreetalla saa pian esikoisen. Kesällä keskustelimme kaikenlaista maan ja taivaan välilä lapsen saamisesta. Ihana, järkevä ystävä oli päättänyt kestoilla, mutta kestovaipat Kreikassa ovat tuhottoman kalliita. Niinpä päätin etsiä halpoja käytettyjä vaippoja täältä. Niitähän löytyi yllättävän helposti, takana on aika jolloin käytetystäkin vaipasta joutui maksamaan yli 10 euroa kappale.

Lisäksi kasaan iskin papukaijan vanhan kantorepun ja rengasliinan (sillä en todellakaan halua, että ystäväni hajoittaa selkänsä jollain Chiccon rintarepulla). Yhden söpön käyttämättömän kirppisvaatteen ostin myös ja ompelin parit housut.

Pöksyt ovat Ottobresta kaavalla summer sea, koossa 56. Ne näyttävät niin tajuttoman pieniltä, että voiko mikään vauva mahtua niihin sisään? Olisikohan pitänyt suoraan siirtyä isompaan kokoon? Pehemiän kolmiot ja Kestovaippakaupasta hankitut lumitiikerit ovat molemmat digiprintattuja. Varsinkin nuo tiikerit ovat ihanat!

 
Mutta tuo murheenkryyni peitto on saanut monta kyyneltä hersyämään silmistä. Miksi, oi miksi, en ole järjestelmällinen ja tarkka. Että edes nuo palaset olisivat samankokoisia. Miksi, oi miksi, minulla ei ole peittaria tai edes kantinkääntäjää tai tasaista ompelujälkeä ja vakaata kättä.

No ei auta itku markkinoilla, tällainen tuli ja tällainen lähtee paketissa, toivottavsti tykkäävät. Peiton toiselle puolelle on aplikoitu tulevan vauvan nimi Hafed Ifaistos. Ihana, varsinkin tuo Ifaistos on aivan loistava nimi!

Peiton välissä on fleece, tarkoitus siis on, että tämä on lattialle levitettävä alusta vauvalle, ei niinkään peitto. Siellä kylmillä kivilattioilla hohkaa kovasti talvella, ja ehkä tämä hieman estää vetoa. Pari lelun kiinnityskohtaa ja muutama nauhanpätkä vauvan ihmeteltäväksi on myös tähän tungettu.Ratisevan lelun ompelin ihan vain yhdistämällä kaksi Veron Puodin Maijaa ja laittamalla hieman fleeceä ja kappaleen kinkunpaistopussia sisään. On pehmeä ja ritisee kivasti puristellessa! Toinen mukaan lähtevä lelu on pikkuapinalle ostettu, mutta vähälle käytölle jäänyt Les Deglingos merkin lelu.

Tervetuloa maailmaan Hafed!

Pikkuapinan Aku Ankat

Pikkuapinalle on niin helppo tehdä vaatteita. Neiti haluaa kaikkea, varsinkin sitä, mitä äidillä tai isoveljellä on. Samoista kankaista. Varsinkin neiti on pyydellyt "leikkareita" viimeaikoina useaan otteeseen. Kun nuori neiti näki äidin Aku Ankka "leikkarit", alkoi sellainen valitusvirsi, että pakkohan pienelle oli omat ankka-leggarit ommella. Kangas ei vaan riittänyt kuin toiseen lahkeeseen, joten toinen on perus mustaa, rusetti yksityiskohdalla. Rusetti olisi ehkä sanut olla hieman isompi, joten lähiaikoina (jos jaksan) saatan lisätä niitä vielä pari tuohon jonon jatkoksi. Musta trikoo on kierrätys kangasta, omista vanhoista, risoista äitiyshousuista:) Kuva on suorastaan kriminaalisen huono, mutta livenä nämä ovat kyllä tosi söpöt:)

Pikku neiti sai myös tunikamekon samasta kankaasta kuin äitikin. Voi sitä riemua:)
Edessä kulkee kaksi frillaa, aika painavia muuten ovat, trikoota molemmat. Toinen pää on sivusaumassa ja toinen kaula-aukossa. Kauluksen kanttaus on vähän vajakki, kun en katsonut ollenkaan raitojen menoa, mutta oikeesti, onko mitään väliä:) Hihan hatkeet ovat yksinkertaista resoria, ihan vain kaksoisneulalla käännettynä. En ole aiemmin sellaista harrastanut, siis resori on aina tähän asti ollut kaksinkertainen, mutta nyt päätin testata ja tulos on aika kiva, kevyt ja joustava. Taidan tehdä näin uudestaankin!